''kanssasi jätän ja unohdan mustan ja routaisen maan''

Hän sanoi, että otetaan kissoja vähintään kaksi. Minä siihen vastasin, että en pidä kissoista eikä koskaan oteta. Oikeasti mielessäni ajattelin, että otetaan vaan, otetaan vaikka kymmenen jos se saa sinut onnelliseksi. Minä tulen varmaan minne tahansa sinä minua vain pyydät. Eikä edes tuntemattoman ihmisen juhlat tunnu pahalta, kun tiedän, että se saa sinut iloiseksi. (En pidä juhlista) 

Tänään katsellessani hänen kanssa, kun hän sai lakin päähäsi ja todistuksen käteesi tiesin, että haluan hänet kaikilla tavoilla miten on mahdollista. Yksi pieni vilautus vastustamatonta hymyä pelastaa mut joka kerta uudestaan ja uudestaan. Emme ole mitään tylsää seilaamista ja mielestäni mikään ei sovi minulle nyt niin kuin hän. 

''nähtiin vasta eilen, nyt on vaikeaa liikennevaloissa odottaa''

Mun aikaa valuu liikaa hukkaan. On epämukavaa huomata omia defenssejään. Kankaanpäässä en tee mitään, mun päivä menee koulussa, sängyllä ja lattialla makoilemisessa, syömisessä ja puhelinta selaillessa, siihen puhumisessa ja ikävöimisessä. Mulla on taas korvatulehdus, nyt oon onneksi jo voiton puolella. Eilen mua ahdisti olla minä, mutta onneksi hän oli siinä. Eilen oli muutenkin huono päivä, en olisi halunnut päästää mun tyttöä bussiin ilman minua. Luulen kuitenkin, että se eilinen ahdistus oli hyvä, koska tänään olen tehnyt asioita ja elämä on tuntunut hyvältä. Aamulla kävin torilla, päivällä olin mun lempi kahvilassa serkun kanssa ja illalla mun kaveri tuli meille. Vitsi kuinka helppoa oli vaan olla ja jutella ja suunnitella elämää. Ai ja oli myös kuoharia ja pizzaa.

Nyt oon koittanut nukkua jo liian kauan, mulla on ikävä. En malta odottaa seuraavaa iltaa. Oon onnellinen, kun huomaan hänen ilmeestään mitä hän ajattelee. En anna pois sitä mitä saan, tunnen sun hipaisunkin vielä päivien kuluttua mun kasvoilla. Tunnen, kun katsot mua ja jäät kiinni mun kauluspaitaan. 

Nyt, kun mietiskelen tarkemmin, ei minua edes pieni paikallaan polkeminen haittaa. Onhan niin ollut ennenkin ja aina joskus kuitenkin löydän itseni liikkuneena. 

Viime viikolla oli lunta ja oli kaunista, nyt on vaan vesisadetta.

''Lauluihin valaiden ja sun kainaloon nukahtaen''

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja kaksi edessä. Pärjään paremmin kuin odotin. Päivät kuluvat ja viihdynkin niin hyvin, kun asenteellani on tällä hetkellä mahdollista. Viihdyn myös kotona, mulla ei ole ikävä asuntolaan. Joka toinen tai vähintään joka kolmas ilta on ikävä parhaan ystävän luo, mutta sekin helpottaa kyllä melkein kännykän välityksellä. 

Myönnän, että mun kotona viihtyminen ei johdu pelkästään mun perheestä tai kavereista. Se johtuu yhdestä, kenen silmiä voisin kehua päivästä toiseen, kenen hiuspehkoa voisin tuoksuttaa illasta toiseen. Mulla on niin kotoisaa.

Käytän kirjoitusta ekaa kertaa viikkoihin näin terapeuttisin merkityksin, kun kirjoitan, että mua sattui katsoa niitä kyyneleen täyttämiä kasvoja tänään. Minua sattuu ajatella niitä ja toivottavasti näen ne huomenna iloisina, 

Minulla ei ole kaihoa silmissäni, eikä minun tarvitse etsiä tarkoitusta kokoajan. Minä en kaiu ja tunnen melkein kaiken. Viini maistuu tänäkin iltana hyvältä ja ei niin kauaa, että saan silittää pörröistä tukkaasi sinun nukahtaessasi.

''Keltainen kai vielä lohduttaa''

Mulla on liikaa etäpäiviä. Tai oikeastaan liian paljon etätehtäviä. Haluan jo valmistua ja alkaa etsiä töitä. Tahdon vähän pois asuntolasta ja paljon muuttaa omaan kotiin. Haluaisin ulkomaille takaisin, mutta Suomen syksykin on hyvä. Tahtoisin mennä opiskelemaan Englantia johonkin kurssille ja matkustaa kuumailmapallolla. 

Mulla on maailman söpöin kummipoika.

Huomenna hoidan itselleni työharjoittelupaikan.

Huomenna käyn torilla ja syön karkkia.

Pian on syysloma, ei enään kauaa.

Oikeasti teki mieli kirjoittaa tytöistä, mutta koitin kirjoittaa jotain itseäni tsemppaavaa.(ainakin osalta)

''en halua mennä, mutta en voi muutakaan''

Kreetalta eilen palattuani, lupasin itselleni ainakin kaksi asiaa.

-Matkustan tulevaisuudessa enemmän (varsinkin etelään)

-Syön parempaa ruokaa Suomessakin

nyt sattuu

''aurinko alkoi sarastaa, antauduin''

Alan hahmottaa mitä haluan elämältä nyt. Oon tehnyt asioita, mitkä tuntuu oikeelta. Oon elänyt niin, että on ollut enemmän hyvä olla, kun joskus muulloin. Suoritan velvollisuuksia, mutta keskityn paljon muihinkin asioihin. En keskity stressaamiseen, vaikka on ilta ja koulut on juuri alkanut. Tykkään siitä, että muutun. Tykkään siitä, että tiedän pystyväni olemaan sellainen, millainen olen ja olemaan vielä onnellinenkin niin. On ihana oppia kokoajan niin paljon uutta itsestään ilman, että antaa sen sekottaa. 

Yleensä kirjoitan asioita, mitkä vaivaa mun mieltä, tai asioista, mistä haluan jotakin muistiin. Seuraavaa mun ei tarvitse kirjoittaa kummastakaan syystä. Luulen, että en unohda sitä tuntemusta vaikken siitä mihinkään kirjoittaisikaan. Sitä oloa, kun maattiin vierekkäin yön kylmäämällä kalliolla sun kotisi vieressä. Sirkkojen siritys kuului lujaa ja sanoit, että tulee mieleen jokin ulkomaa. Taivaalla oli tähtiä ja mä näytin sulle mikä on otava. Mun oli kylmä, mutta silti kaikki siinä hetkessä oli oikein. Ja tälläkin kertaa, se hetki oli kauniimpi kun miten sen voi edes sanoittaa.

Koululla on ihan kivaa ja asuntolassa on mun paraskaveri, jalkapallo jää väkisin takaa-alalle, vaikka toisaalta en haluaisi yhtään. Välillä kaipasin viikon aikana kotiin ja tulen kaipaamaankin. Mutta se ei haittaa. Mulla on enään vuosi jäljellä ja mä pärjään loistavasti ilman, että hoen sitä. (note to myself)

''pussaisitko mun kaa, vaikka oisin vatsataudissa?''

Mistä sen voi tietää milloin pitää juosta päin ja milloin juosta pois? Hassua on, kuinka pienessä hetkessä voi tuntea itsensä niin tyhjäksi ja sitten taas niin kylläiseksi. Olen niin ääripäästä toiseen hukkuva ja hän on niin kaunis. Huomenna alkaa koulu, mun kahteen maailmaan tulee kolmas lisää ja koitan saada itseni tasaantumaan. Tiedän, että nyt on hyvä näin, mutta ei mikään riitä mulle. Mikään ei riitä, jos en riitä itselleni. Mun loman vikapäivä oli hyvä ja uskon, että se ennustaa jotain sametinpintaisen hienoa.(Kuulostaapa kornilta) 

''ethän lähde pois, ethän lähde pois, ethän lähde pois''

Tunnustelen kai hapuillen maailmaa. Tai tunnustelin, en halua tunnustella muuta, kuin häntä. Pyörin sängyllä ja mietin kuinka kaikki voi olla yhtäkkiä niin väärin. Paitsi yksi poikkeus, silloinkin hän on oikein. Päivän kohokohta oli hänen äänensä puhelimen toisessa päässä, vaikka minun sanani olivatkin niin väkisin kurkusta ongittuja. Mun pilvilinnat olivat niin väärinpäin, mutta nyt musta tuntuu, että ne on enään vain vähän kallellaan. 
Siskon chihuahua on raskaana. En malta odottaa sitä onnentulvaa, kun näen ne pienet koiravauvat uikuttamassa pedissään. 
Mun kummipojasta on tullut niin komea. Multa meinaa valahtaa välillä kyynel jos toinenkin, kun katselen jo niin isoksi kasvaneen pojan iloista jokeltelua.
Mulla on mun maailman paraskaveri, enkä voisi edes toivoa parempaa. Se nuhtelee mua jos on tarvetta ja sanoo asiat suoraan, mutta rakastaa aina.
Haluan koittaa keskittyä elämässäni oleviin kauniisiin asioihin, niitä on niin paljon, enkä halua heittää yhtäkään niistä hukkaan.
Ps. Mulla alkaa tulla kamala asunto- ja koirakuume.

''tässä oon ja sun katseesees mä antaudun''

Ihanat neljä päivä Tallinnassa. Ensimmäisenä päivänä olisin voinut vaan istua kadun kulmassa ja tuijotella iloisesti naureskelevia ihmisiä ja katsella katutaiteilijoita. En voinut olla  heittämättä kolikoita heidn hattuihinsa! En voinut olla hymyilemättä, kun iloisesti rämpyttelevät klopit lauleskelivat kaduilla.
Toisena päivänä olin ikävän kourissa yhden luo. Samoin kolmantena ja neljäntenä. Silti oli ihanaa, usein uppouduin ajattelemaan millaista olisi asua Tallinnassa. Vähän ehkä salaa tahtoisin, mutta varmaan vaan kesäisin. Vähän uppouduin myös miettimään mitä tekisin jos yksi olisi ollut mukanani. Näin myös ensimmäistä kertaa unta sinusta, ihan kuin kirjottaisin tätä tekstiä hänelle. Se vaan tuntuu luontevalta.
Minä kun olin aivan varma, että tänä kesänä en tuntisi näin. Ajattelin, että tänä kesänä kukaan ei tuntuisi tältä. Ajattelin, että kaikki tuntuisivat ihan kivalta ja niin on ihan hyväkin. Ajattelin ehkä, että olen hauras. Nyt haluan vain, että tulet luokseni. Haluan, että kukaan ei näe minusta näitä ajatuksia, nutta samalla haluan soittaa sinulle keskellä yötä ja kertoa, että puren huultani joka kerta yöllä, kun herään ja ajattelen sinua. Yksi yö vielä.

''mullonikäväsua on ainut rivi jonka valmiiksi saan''

Alku kesästä mulla ei ollut kesä- eikä lomafiilis, nyt mulla on molemmat. Mun kesä on ollut niin ihana ja ikimuistonen, että voisin kirjoittaa siitä monisivuisen kirjan ja kerrankin mulla olisi sellainen olo, että joku voisi lukea sen tylsistymättä. Oon niin ylpeä kaikesta, enkä haluaisi vaihtaa sekuntiakaan. Vaikka ei kaikki ole niin hienoa ollut ja joitain asioita voisi ehkä katua, mutta en kadu. Ainakaan tällä hetkellä. Oon tehnyt niin paljon asioita ja tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut itseluottamusta. Oon käynyt monilla ihanilla picnikeillä, ajellut autolla yömyöhään, pelannut jalkapalloa, ollut sukulaisilla, lojunut pihalla läpi yön kuunnellen musiikkia, nukahtanut kauniisiin käsiin, ikävöinyt, käynyt muutamalla keikalla, nukkunut teltassa, suudellut Olavi Uusivirran laulaessa taustalla ja viettänyt elämäni yhden parhaista viikonlopuista ruisrockissa! Oon kerrankin tehnyt niin paljon asioita mitä ennen vain suunnittelin. Viikon päästä lähden Viroon ja sen jälkeen parhaanystävän luo ensikertaa koko kesän aikana, enkä malta odottaa sitä tunnetta, kun saan sanoa ihan mitä mieleen tulee ja itkeä onnesta, kun tää ikävä vihdoin loppuu. Tänäkin yönä mä aidosti pidän mun elämäntavasta, vaikka päätinkin ennen kesää etten käytä tätä kesää liikaa ikävöimiseen, niin pakko myöntää että nyt mulla on parhaankaverin lisäksi yhtä toistakin ikävä.

Ps. Mun täytyisi kirjoittaa useammin, tulee niin vapautunu ja ilonen fiilis!

''swim before we're broken, before our bones become black coral on the sand''

Kesälomaa on kulunut jo muutama päivä, mutta musta ei tunnu yhtään siltä. Mun on heti alkuun kirjoitettava, että mua painaa syyllisyys. (en aijo edes kertoa mistä, piti vaan kirjoittaa se johonkin)

 En tajua, että nyt mun pitäisi elää kesää. Mulla ei ole töitä, ei koulua. Tänään oli kauhea kiire, juoksin vaan paikasta toiseen. Oikeastaan ajoin (koska mulla on vihdoin ajokortti) Ollut pari viikkoa ja oon ajanut jo toista tuhatta kilometriä. Se on niin rauhoittavaa. Ajoin yhtenä yönä Yli kaksi tuntia, oli niin rauhallista ja kaunista. Sade ropisi auton kattoon ja mun lemppari biisit soi kaijuttimista. Olin menossa kauniiseen paikkaan, mua jännitti. Haluan muistaa sen perhosen vatsassa, vaikka en tiedäkkään onko se tarpeeksi. Tiedän vain sen, että sellaisia hetkiä ei kuulu unohtaa. Ei kuulu unohtaa sitä, kun aamulla herää kevyihin askeleihin ja vähän päästä säpsähtää siihen, kun joku silittää sun tukkaa. Ei pidä unohtaa sitä, kun nousee ylös ja katselee ikkunasta merta ja jopa tupakan tuoksu tuntuu melkein hyvälle. Nyt, kun mietin niin jo jonkin aikaa mä olenkin elänyt. Elänyt jollain tavalla ehkä enemmän, kun ennen. Jollain tapaa kuitenkin vähemmän. Vuosi sitten pelkäsin muutosta enemmän, kun mitään. Nyt oon ollut muutoksien alla monia hetkiä, ja vaikka kuulostaakin hirvittävän kornilta sanoa, niin kaikki muutokset on ollut hyviä.

''Sanotaan vielä on hetki aikaa, ei mennä vielä''

En tiedä kirjoittaisinko ensin mitä mulle kuuluu, vai miten mun vappu meni. No ehkä lopetan siihen iloisempaan aiheeseen eli vappuun.
Mulle kuuluu ihan hyvää. Joinakin päivinä en jaksaisi nousta millään ylös ja joudun keksimällä keksimään syitä miksi nousisin. Joinakin päivinä en malttaisi mennä illalla nukkumaan, koska voin sanoa elämäni olevan niin ihanaa, että en tahtoisi tuhlata sekunttiakaan sängyssä makoilemiseen, saati  nukkumiseen. Toisaalta ärsyttää, kun elämä menee päivästä päivään vuoristoratailuun, mutta mä en ehkä edes haluaisi sen olevan toisin. Sillä silloin, kun mä rakastan sitä päivää missä elän, ei mikään vaan voisi olla paremmin. Eli ehkä mä korjaan, että mulla menee paremmin, kun ihan hyvin. Mulla on niin ihania ihmisiä mun ympärillä päivästä toiseen, että en osaa kiittää ketään heistä niin paljon, kun haluaisin. Mulla on ihmisiä, joidenka näen pysyvän mun vieressä vaikka oonkin vähän (välillä paljonkin) liian rasittava ja typerä.

Sitten vappuun. Joku vois ehkä ihmetellä, kun kirjotan että mulla oli ihan loistava vappu. Mutta mulla oli. Joo väsähdin nopeesti ja loppu illasta surkuttelin, mutta ihan sama. En halua miettiä sitä, vaan sitä kun makoilin maassa ja mun teki mieli haljeta ilosta. Haluan miettiä sitä, kun mulla oli turvallinen olo. Turvallinen olo siellä missä on niin hitosti ihmisiä ja melua. Se ihmis paljous ja melu ei tuntunut pahalta. Tästäkin voin kiittää mun ystäviä. Olin ilonen siitä, että mun yks parhaista kavereista raahautui tänne Raumalta saakka. Oon myös onnellinen siitä, että ihminen kenen kanssa en muutama kuukausi sitten olisi osannut ajatellakkaan viettäväni vappua enään yhdessä, oli meidän kanssa.

Mun tekee mieli kirjoittaa miljoonasta muustakin asiasta. Muunmuassa tästä hitonmoisesta työharjoittelu stressistä ja siitä kuinka mua harmittaa mun kirjoittamattomuus. En kuitenkaan halua miettiä niitä tämän enempää nyt, vaan pistän musiikin täysille ja haen teetä. 

Pakko kirjoittaa loppuun vielä jotain selviytymisestä. Viimeksi, kun kirjoitin ajattelin, että en saa työharjottelupaikkaa, kun aloitin etsimisen niin myöhään, mutta jes saimpas! Kirjoitin myös, että en jaksa harjoitella teoriakokeeseen, mutta nyt mä oon päässyt sen läpi. Oon sittenkin saavuttanut jotain velvoitteita, vaikka kesätöitä en saanutkaan.

mikään ei nyt vaan sovi tähän otsikoksi

En ole saanut aikaiseksi hankkia työharjoittelu paikkaa, enkä kesätyöpaikkaa, enkä luettua autokoulun teoriakokeeseen. En kertakaikkiaan saa aikaiseksi poistumista mukavuusalueeltani. Haluan johonkin uuteen kaupunkiin, uuteen maahan. Edes käväisemään, tarvin uutuudenviehätyksen tunteen jostakin hetkeksi. Luojan kiitos vuodenajan vaihtuminen tuottaa mulle aina uudestaan ja uudestaa uutuudenviehätyksellisen olon. En malta odottaa kesää, en jaksa odottaa sitä päivää, kun ulkovaatteeksi kelpaa t-paita! 

Olen istunut viikonlopun aikana paljon autossa, se on ollut ihanaa (taas). Ainahan se on, mutta näinä aurinkoisina kevätpäivinä se on niin rentouttavaa ja letkeää, että sitä ei voita mikään. Onneksi mulla on vielä tänään edessä kaksi tuntia bussissa istumista.

Ps. Mun tavoite ensiviikoksi on vähentää unelmointia (niin inhottavalta, kun se tuntuukin) ja koittaa selviytyä velvoitteista.

''And there’s a lesson waiting to be learned''

Äsken mä makoilin ikkunan alla tuijottaen mustaa taivasta. Tähtiä ei näkynyt tänäkään yönä, silti sitä tummaa mitäänsanomatonta taivasta olisi jaksanut katsella varmaan tunnin lisäksi toisenkin. Sillä kun sitä tuijottaa, siitä muuttuukin mitäänsanomattoman sijasta sanoinkuvaamaton.

Maailma on niin täynnä kauniita asioita, mutta ihmiset antavat niiden vain liukua ohitse. Pitääkö tehdä jotain kummallista, että voi antaa itsellensä aikaa rauhoittua ja huomata niitä upeita pieniä asioita. Eikö niitä ansaitse huomata muuten? Kaikki ansaitsevat huomata ympärillään olevan rumuuden lisäksi kauneuden. Jokaisen pitäisi ottaa aikaa itselleen, jokaisen pitäisi antaa aikaa huomata ne kauniit asiat, joita on jokapaikassa. Kaiken sen kaaoksen seassa on niin paljon kiehtovia kaunoisia juttuja. Pitää vain hankkia oikeanlainen mielentila ja katsella ympärilleen. Katsella ympärilleen niin hiljaa, että kukaan ei kuule. Pitää aluksi uskoa kaikkeen, että lopulta tietää mitä kannattaa uskoa. Eikä kaiken aina tarvitse olla totta, että niihin voisi uskoa.

''kuinka kaunis on maa ollut on ainiaan''

Mulla on hiihtoloma ja oon niin korkealla. En osaa eritellä niitä asioita, mitkä mut saa niin onnen huipulle erityisesti tällähetkellä. Voisin kuitenkin nyt yrittää tylsyyttäni listata niitä asioita tähän:
-oikean suunnan etsiminen
-kokonaan valvottu viimeyö kaverin ja viinin seurassa
-tämän päivän teehetki toisen kaverin kanssa
-itsekuri, minkä olen vihdoinkin löytänyt(ainakin joissain asioissa)
-raikas ulkoilma
-saman katon alla oleva perhe
-Olavi Uusivirran vanha levy
-Jopa tämänhetkinen täysinäinen hiljaisuus ja yksin oleminen saa mut hymyilemään
Kuka sanoo, että risteyskohdissa ei ole polkuja muualle tai tilaa tehdä omia polkuja?
Oon nyt niin iloisella tuulella, että yritän väkisin pitää itseäni hereillä, etten vain tuhlaisi tätä ihanaakin ihanampaa fiilistä.

''everything's a mess and no one likes to be alone''

Paljon nopeita aamuja, välillä heräilen kaveri kainalossani, toisinaan jonkun jalka heitettynä selkäni päälle. Harvoin herään tai käyn nukkumaan yksin. Hyvä niin, sillä enhän mä pidä yksin nukkumisesta. (Tai ehkä pidänkin, en tiedä edes.) Jokatapauksessa, aamut on laiskoja. kouluun en mene enää ajoissa, aamupalalle en jaksa edes yrittää raahautua. 

Olen parina päivänä pitänyt oikeasti kahvista, siitä hajusta en tosin kertaakaan. Tahdon muuttaa muualle, jonnekin missä mulla on kaunis kattoparveke, josta mä iltaisin katselen ohikiitäviä autoja ja ihmisiä, tosin en tahdo tehdä sitä yksinäni. 

Käyn autokoulussa, en osaa päättää pidänkö ajamisesta lainkaan. Se jännittävyys on kyllä kivalta tuntuvaa, niin kuin melkein kaikki uudet asiat. 

Oon istunut paljon bussissa, edelleen se inspiroi mua huimasti. 

Piti kirjoittaa kaikenlaista kuukauden sisällä tapahtuneista jutuista, mutta kaikki asiat vaan pomppii mun päässä niin sekavassa järjestyksessä, että tämän kirjoittamisesta tulisi kaaos. Joka tapauksessa, yksi kaunis ihminen lisää on löytynyt ja nyt alan nukkumaan.

''What a day for feeling alive, want a little more time''

 Oon ollut tosi elävä ja huumassa. Tuntuu, että viimeiset kaksi viikkoa oon vaan mennyt ja mennyt. Toisin, kun mun kamera joka on jämähtänyt täysin laatikkoon ja se vähän harmittaa. Uudenvuoden vaihteen olin Raumalla, että mä nautin siitä kaikesta lentelystä. On niin hyvä nojailla tuntemattomiin ja jutella kaikkea maan ja avaruuden välistä. Aamulla oli hyvä käpertyä ihanien ystävien kanssa peiton alle ja nukahtaa kylkikyljessä. Tein mä myös pari uudenvuoden lupausta, joista toisesta jäi jäljelle vaan kaunis ajatus ja toisen aijon pitää.

Helsingissä oli kotoisaa, mistä olin hämmentynyt. Ajattelin, että ne kadut olisi aivan liian suuria mulle. Ei ne ollut. Niin paljon uusia kasvoja ja ihana viikonloppu niin ikävöidyn tytön kanssa! 

Mun rahat alkaa olla matkustamisesta ja shoppailusta lopuillaan, mutta eipä se haittaa. Olen iloinen junassa ja bussissa istumisesta ja uusista vaatteista.

Ainiin ja talvi on kaunis, joulukin oli hyvä. Sain söpön pienen ukulelen. Tänään bussia odotellessani ja auringon hohtaessa lumea vasten, kylmyys ei haitannut lainkaan. Oon huidellut kamalasti. Onneksi parin luona on ollut paikka unohtua, olla ja rauhoittua. Loppuillan aijon rauhoittua kotosalla. Niinjoo ja loistokasta uuttavuotta!