''näen hetken sun ääriviivasi''

Yritin kirjoittaa ääripäästä toiseen menemiseen. Jäin kuitenkin jumiin, kun yritin miettiä pintaa syvemmälle. Tuijotampa hetkisen tätä ruutua ja mietin mistä kirjoitan.

No nukuin huonosti ja pyörin puolikkaan yön, välillä silittelin hänen tukkaansa ja toivoin salaa, että hän heräisi. Aamulla sängyssä mietin pääni sisällä olenko pahalla vai hyvällä päällä. Hetken mietittyäni päädyin jälkimmäiseen vaihtoehoon. Koulua oli vain muutama tunti. Puolessavälissä kävely matkaani linja-autoasemalle tajusin, että kamerani jäi asuntolalle. Pienen hetken mietin annanko olla vai otanko riskin myöhästyä bussista. Päätin ottaa riskin ja lähdin juoksemaan takaisin päin. Ehdin bussiin ja olin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Pidän bussimatkoista, pidän kun saan olla hiljaa, rentoutua ja katsella jo tutuiksi tulleita maisemia. Nykyään bussit joilla kuljen, ovat aivan täynnä ja se ei totisesti ole kivaa. En jäänyt kotipysäkilläni pois vaan jatkoin tampereelle, mistä pyysin isää hakemaan.(Pelkästään vain siksi, että en jaksanut yrittääkkään tunkea ihmistäyteisen kapean käytävän läpi kassini kanssa.) Onneksi päätepysäkki oli isän työmatkan varrella. Illan vietin mummilassa ja join monta kuppia teetä, lueskelin vähän ja lämmittelin ihana koira sylissäni. Minulla oli mukavaa. Istuin rannassa ja muistelin edellisten syksyjen iltoja. Sitä, kun kävelin hämärässä, kengät kädessäni ja sitä, kun katulamput vähän räpsyen syttyivät ja hengitys melkeinpä vähän huurusi. 

''ikävää, jota ei selittää voi viisaimmatkaan, meihin se tarrautui''

Ulkona vaan sadepisarat tanssahtelevat vähän väliä ja osuvat ikkunaan. Ja jos menee pihalle, pisarat tipahtelevat kasvoille ja tuuli vie hiuksia jokasuuntaan. Nyt on kesäloma, enkä mä taida sisäistää sitä vielä muutamaan päivään. Ainakaan muutamaan päivään. Oli kevätjuhla ja mä en millään ymmärrä, että huomenna en lähdekkään asuntolaan, enkä pariin kuukauteen.

Vähän oon jo viikonlopun aikana kieriskellyt ikävässä, kun mietin, että en häntä huomenna näekkään. En pääsekkään kietoutumaan illalla hänen käsiinsä ja painautua täysin kii, enkä kuunnella hänen rauhallista hengitystään ennenkuin nukahdan, enkä jutella illalla päivän tapahtumista, enkä kuunnella rauhoittavaa puhetta. Joudun heräämään ilman epämääräisiä muminoita. Ja kun käännyn aamulla etsimään käsilläni sinua, vastaani tuleekin vaan seinä tai sängynreuna.

''elämä tapahtuu sinä aikana''

Maanantaina lähdettiin kävelylle. Käveltiin, koitettiin oikaista pellon poikki, oltiin hiljaa, puhuttiin, suunniteltiin vähän kesää, oltiin kylmissämme, oltiin ärsyyntyneitä ja väsyneitä, oltiin eksyksissä, Ollaan onnellisia.
Niin ja oli kaunista.

Pitäis ryhdistäytyä ja käydä pistämässä auringonkukan siemenet maahan. Nyt on kyllä harmaa ilma ja mulla on kova yskä ja vähän kuumettakin vielä. Silittelen koiraa ja juon teetä. Se on hirveän makeaa, koska pistin siihen hunajan lisäksi myös vaniliinisokeria. Ulkona sataa, se on musta kivannäköistä, harmaata ja sadetta, lehdettömiä puita. Mulla on kylmä, onneksi mulla on lämmittävä karvapallo sylissä. On helppo hymyillä.

''olen palasista koottu peli''

Toissapäivänä oli mukava päivä, toivoin että kaiken kuului olla niin. Aamusta mä olin Jennin kanssa Tampereella, käytiin hakemassa sille lävistys ja pyörittiin ympyrää. Etsittiin kivaa kahvilaa. Löydettiin sellainen, mutta sinne ei menty. Mun mielestä se oli liian söpö ja kaunis. Päädyttiin mäkkäriin. Illemmalla lähdin Forssaan ja täälä mä istun. Katselen ikkunasta kuinka vanhat ihmiset kävelevät kauppaan ja kaupasta takaisin koteihinsa. Hymyilen pienoiselle koiralle, joka käy välillä multa kerjäämässä huomiota. 

Kello on nyt puoli kahdeksan aamulla, mulla on loma. Mä istun siskon yksiössä, sisko on töissä. Mä mietin asioita taas, mietin ja silittelen koiraa. Olisipa joku, joka vaan kertoisi mulle milloin mä oon tekemässä oikein. Oonko mä nyt tekemässä oikein? Soitinko eilen puhelun liian nopeasta mielijohteesta, soitinko eilen kaksi puhelua liian nopeasta mielijohteesta. Ehkä mä en miettinyt kaikkia näkökulmia asiassa. Pelkäänkö liikaa menettäväni? Voinko mä nyt menettää kaksi ihmistä kerralla? Sanottaispa mulle että en mä menetä. Kerrottaispa mulle, että sitä mä pelkään turhaa. Mun tunteet vie mua liian helposti erisuuntiin. Mä oon ihminen joka antaa tunteiden päättää. Kaikissa elokuvissakin sanotaan, että anna sydämen päättää. Mä annan aina. Onko se sittenkään niin hyvä juttu? Mä haluan saada oikean vastauksen. Jospa sellaista ei ole? En mä jaksa uskoa että sellaista on. Haluan mä niin uskoa. Entä jos on useampi oikea vastaus, useampi kuin yksi. Silloinhan kaikki olisi helpompaa, tai sitten vaikeampaa. Pääasia tässä on se etten menetä. Mä en halua menettää. Nyt kello on jo puoli kymmenen. Kaksi tuntia mä vaan istuin ja mietin, välillä kirjoitin. Mä en saa selvää mun ajatuksista.

''Minä opin hitaasti uudet askeleet
otan ensimmäiset haparoiden
voit pelastaa mun hengen
tai rikkoa mut uudelleen.''

''jättää tekemättä, kuunnella musiikkia tai kadun ääntä''

Kannattaa joskus olla vain tekemättä mitään ja kuunnella. Olla puhumatta, mutta ajatella. Ajatella hiljaa, ja vähän. Hymyillä hiljaisille ajatuksille, joita on vain vähän. Jotka ovat hillittyjä, todenmukaisia ja tapahtuvia. Kannattaa olla vähän epävarma, mutta silti luottaa. Kokoajan samalla kuunnella, varsinkin jos et kuule ääntä. Kuunnella hiljaisuutta. Kuunnella ajatuksia, omia ajatuksia. Mennä ulos ja kuunnella. Kuunnella lapsien naurua. Tai jos on oikein hiljaista, voi kuulla ujon tuulen vireen tai askeleita. Olla onnellinen mutta mustavalkoinen.

''even when it rains, the sun is still ablaze''

 Tämän viikon oon työssäoppimassa ala-asteella. Kolmas päivä on ohi ja kaksi vielä edessä päin. En mä oikein löydä sopivaa adjektiiviä kuvaamaan näitä työpäiviä. Mutta se adjektiivi jonka haluaisin tähän kirjoittaa, olisi joku erittäin positiivinen! Maanantaina mä olin serkuilla, Tiistaina mummilassa. Haettiin Milli sieltä meille ja käytiin kirpparilla.Oli ihanan lämmin nukkua jokin edes vähän isompi koira kainalossa, kuin chihuahua. Oltiin tänään tuon maailman ihanimman, pehmeän pulleron kanssa leikkimässä pihassa. Käytiin syömässä isin ja äidin kanssa. Nyt olin pitkästä aikaa yhden ihanan kaverin kanssa pitkällä kävelyllä. Nähdään aivan liian harvoin, mutta oon onnellinen että edes silloin tällöin. Joskus aivan varmasti kirjoitan Suvista vielä paljon lisää :-) Ja nyt mä näen vielä yhtä kaveria jota en oo nähnyt kesän jälkeen! Ei tästä päivästä tullutkaan ihan tylsä.
Ainiin odotan ihan hirveesti Perjantaita! Lähdetään Turkuun maata näkyvissä festareille! Enään yksi kokonainen päivä ja kaksi yötä.

''haastan sut internet shakkiin guru''

Sellainen ihana marraskuun aloitus. Vilma tuli tänne meille viikonlopuksi chihuahuidensa Suukon ja Islan kanssa. Viime kerrasta onkin jo muutama kuukausi aikaa ja mulla oli hirmuinen ikävä Vilmaa! Viikonloppuun kuului hyviä leffoja, paljon herkkuja ja paljon shakin peluuta. Mihin Vilma ei taida koskaan kyllästyä. Niin ja tietty noi koirat. Mulle tuli jo nyt noita ihanaisia tyttösiä vähän ikävä. Niin ja vatsalihakset on kipeenä naurusta. Ei ton yhden kanssa voi olla nauramatta, ei millään! Nyt kuvia Vilman kamerasta. :-)

''if you are a bird, then i am a bird''

Eilen kävin Pihlalla, rakastuin niiden taloon ja otin siitä kuvia. Sielä oli koira, iso koira ja kissa. Käytiin myös pihlan äidin valokuvanäyttelyssä. 

Tänään on päivä kun istun ja istun miettimättä mitään, tekemättä mitään. Ei, kävin mä pihalla koirien kanssa. Muistuttamassa itseäni siitä, että syksy on poissa. Nyt haluan taas unohtaa kaiken hetkeksi. Mulla on nyt syysloma, miksi lumi on maassa?

 

''koivun oksa hiljaa hakkaa ikkunaan''

Tänään oon kipeänä, päätä särkee ja nenä vuotaa. Aamulla koulutin fannia hetkisen, fiina on kipeenä, sen leuka on litimärkänä kuolasta kokoajan ja muutenkin raukka paljon vaisumpi kuin yleensä. Sisko käyttää sen huomenna eläinlääkärissä. Fiina ja Fanni on siis meidän chihuahuat, jotka esiintyvät ylemmissä kuvissa. Niistä käytän myös nimiä finkku ja fankku. Äiti osti mulle nuottikirjan, sielä on paaljon olavin biisejä, oh! :-) Nyt oon soitellut pianoa. Illemmalla pitäis nähdä kavereita vielä, mutta saa nähdä jaksanko vai jäänkö sängynpohjalle makaamaan. Nyt fiilistelen olavi uusivirran levyllä. Huomenna taas lähtö Kankaanpäähän, paitsi jos kuume nousee. Ainiin ja sisko kiharsi mun tukkaa, hui kun se näyttää pitkältä! Oikeesti puolet niistä ei ole kiinni, siinä syy.