''ethän lähde pois, ethän lähde pois, ethän lähde pois''

Tunnustelen kai hapuillen maailmaa. Tai tunnustelin, en halua tunnustella muuta, kuin häntä. Pyörin sängyllä ja mietin kuinka kaikki voi olla yhtäkkiä niin väärin. Paitsi yksi poikkeus, silloinkin hän on oikein. Päivän kohokohta oli hänen äänensä puhelimen toisessa päässä, vaikka minun sanani olivatkin niin väkisin kurkusta ongittuja. Mun pilvilinnat olivat niin väärinpäin, mutta nyt musta tuntuu, että ne on enään vain vähän kallellaan. 
Siskon chihuahua on raskaana. En malta odottaa sitä onnentulvaa, kun näen ne pienet koiravauvat uikuttamassa pedissään. 
Mun kummipojasta on tullut niin komea. Multa meinaa valahtaa välillä kyynel jos toinenkin, kun katselen jo niin isoksi kasvaneen pojan iloista jokeltelua.
Mulla on mun maailman paraskaveri, enkä voisi edes toivoa parempaa. Se nuhtelee mua jos on tarvetta ja sanoo asiat suoraan, mutta rakastaa aina.
Haluan koittaa keskittyä elämässäni oleviin kauniisiin asioihin, niitä on niin paljon, enkä halua heittää yhtäkään niistä hukkaan.
Ps. Mulla alkaa tulla kamala asunto- ja koirakuume.