''nähtiin vasta eilen, nyt on vaikeaa liikennevaloissa odottaa''

Mun aikaa valuu liikaa hukkaan. On epämukavaa huomata omia defenssejään. Kankaanpäässä en tee mitään, mun päivä menee koulussa, sängyllä ja lattialla makoilemisessa, syömisessä ja puhelinta selaillessa, siihen puhumisessa ja ikävöimisessä. Mulla on taas korvatulehdus, nyt oon onneksi jo voiton puolella. Eilen mua ahdisti olla minä, mutta onneksi hän oli siinä. Eilen oli muutenkin huono päivä, en olisi halunnut päästää mun tyttöä bussiin ilman minua. Luulen kuitenkin, että se eilinen ahdistus oli hyvä, koska tänään olen tehnyt asioita ja elämä on tuntunut hyvältä. Aamulla kävin torilla, päivällä olin mun lempi kahvilassa serkun kanssa ja illalla mun kaveri tuli meille. Vitsi kuinka helppoa oli vaan olla ja jutella ja suunnitella elämää. Ai ja oli myös kuoharia ja pizzaa.

Nyt oon koittanut nukkua jo liian kauan, mulla on ikävä. En malta odottaa seuraavaa iltaa. Oon onnellinen, kun huomaan hänen ilmeestään mitä hän ajattelee. En anna pois sitä mitä saan, tunnen sun hipaisunkin vielä päivien kuluttua mun kasvoilla. Tunnen, kun katsot mua ja jäät kiinni mun kauluspaitaan. 

Nyt, kun mietiskelen tarkemmin, ei minua edes pieni paikallaan polkeminen haittaa. Onhan niin ollut ennenkin ja aina joskus kuitenkin löydän itseni liikkuneena. 

Viime viikolla oli lunta ja oli kaunista, nyt on vaan vesisadetta.

''pussaisitko mun kaa, vaikka oisin vatsataudissa?''

Mistä sen voi tietää milloin pitää juosta päin ja milloin juosta pois? Hassua on, kuinka pienessä hetkessä voi tuntea itsensä niin tyhjäksi ja sitten taas niin kylläiseksi. Olen niin ääripäästä toiseen hukkuva ja hän on niin kaunis. Huomenna alkaa koulu, mun kahteen maailmaan tulee kolmas lisää ja koitan saada itseni tasaantumaan. Tiedän, että nyt on hyvä näin, mutta ei mikään riitä mulle. Mikään ei riitä, jos en riitä itselleni. Mun loman vikapäivä oli hyvä ja uskon, että se ennustaa jotain sametinpintaisen hienoa.(Kuulostaapa kornilta) 

''Sanotaan vielä on hetki aikaa, ei mennä vielä''

En tiedä kirjoittaisinko ensin mitä mulle kuuluu, vai miten mun vappu meni. No ehkä lopetan siihen iloisempaan aiheeseen eli vappuun.
Mulle kuuluu ihan hyvää. Joinakin päivinä en jaksaisi nousta millään ylös ja joudun keksimällä keksimään syitä miksi nousisin. Joinakin päivinä en malttaisi mennä illalla nukkumaan, koska voin sanoa elämäni olevan niin ihanaa, että en tahtoisi tuhlata sekunttiakaan sängyssä makoilemiseen, saati  nukkumiseen. Toisaalta ärsyttää, kun elämä menee päivästä päivään vuoristoratailuun, mutta mä en ehkä edes haluaisi sen olevan toisin. Sillä silloin, kun mä rakastan sitä päivää missä elän, ei mikään vaan voisi olla paremmin. Eli ehkä mä korjaan, että mulla menee paremmin, kun ihan hyvin. Mulla on niin ihania ihmisiä mun ympärillä päivästä toiseen, että en osaa kiittää ketään heistä niin paljon, kun haluaisin. Mulla on ihmisiä, joidenka näen pysyvän mun vieressä vaikka oonkin vähän (välillä paljonkin) liian rasittava ja typerä.

Sitten vappuun. Joku vois ehkä ihmetellä, kun kirjotan että mulla oli ihan loistava vappu. Mutta mulla oli. Joo väsähdin nopeesti ja loppu illasta surkuttelin, mutta ihan sama. En halua miettiä sitä, vaan sitä kun makoilin maassa ja mun teki mieli haljeta ilosta. Haluan miettiä sitä, kun mulla oli turvallinen olo. Turvallinen olo siellä missä on niin hitosti ihmisiä ja melua. Se ihmis paljous ja melu ei tuntunut pahalta. Tästäkin voin kiittää mun ystäviä. Olin ilonen siitä, että mun yks parhaista kavereista raahautui tänne Raumalta saakka. Oon myös onnellinen siitä, että ihminen kenen kanssa en muutama kuukausi sitten olisi osannut ajatellakkaan viettäväni vappua enään yhdessä, oli meidän kanssa.

Mun tekee mieli kirjoittaa miljoonasta muustakin asiasta. Muunmuassa tästä hitonmoisesta työharjoittelu stressistä ja siitä kuinka mua harmittaa mun kirjoittamattomuus. En kuitenkaan halua miettiä niitä tämän enempää nyt, vaan pistän musiikin täysille ja haen teetä. 

Pakko kirjoittaa loppuun vielä jotain selviytymisestä. Viimeksi, kun kirjoitin ajattelin, että en saa työharjottelupaikkaa, kun aloitin etsimisen niin myöhään, mutta jes saimpas! Kirjoitin myös, että en jaksa harjoitella teoriakokeeseen, mutta nyt mä oon päässyt sen läpi. Oon sittenkin saavuttanut jotain velvoitteita, vaikka kesätöitä en saanutkaan.

mikään ei nyt vaan sovi tähän otsikoksi

En ole saanut aikaiseksi hankkia työharjoittelu paikkaa, enkä kesätyöpaikkaa, enkä luettua autokoulun teoriakokeeseen. En kertakaikkiaan saa aikaiseksi poistumista mukavuusalueeltani. Haluan johonkin uuteen kaupunkiin, uuteen maahan. Edes käväisemään, tarvin uutuudenviehätyksen tunteen jostakin hetkeksi. Luojan kiitos vuodenajan vaihtuminen tuottaa mulle aina uudestaan ja uudestaa uutuudenviehätyksellisen olon. En malta odottaa kesää, en jaksa odottaa sitä päivää, kun ulkovaatteeksi kelpaa t-paita! 

Olen istunut viikonlopun aikana paljon autossa, se on ollut ihanaa (taas). Ainahan se on, mutta näinä aurinkoisina kevätpäivinä se on niin rentouttavaa ja letkeää, että sitä ei voita mikään. Onneksi mulla on vielä tänään edessä kaksi tuntia bussissa istumista.

Ps. Mun tavoite ensiviikoksi on vähentää unelmointia (niin inhottavalta, kun se tuntuukin) ja koittaa selviytyä velvoitteista.

''sitä ei voi ymmärtää, miksi taivaat hyökkää kiihkoissaan''

Heiluu taivaalla niin kauan kunnes katoaa

Voi olla, että toisaalla vielä siltikin palaa

Ehkä joku kerää sen talteen tällä erää

Tai sitten unohtaa, huutamatta edes perään

Mutta jos se sittenkin taivaalle jää

Ja on siinä jopa monta vuosisataa

Onnekseen huomaa; ei tarvi olla yksikseen

Kiinni samantapaiseen painautuu

jotakin vaikka sumeasti nähdäkseen

''Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista lempileffoista ja kauneimmista biiseistä''

On niin paljon asioita mitä pitäisi tehdä. Pitäisi siivota tämä sekasortoinen huone, tehdä koulutehtäviä, hakea vanhoja kuvia vanhasta koneesta uuteen, tilata valokuvia, alkaa urheilla, suunnitella ohjelmaa leirille, parantua ja palata töihin.
On niin paljon asioita mitä haluaisi tehdä. Haluaisin mennä jonnekkin kauas, haluaisin viedä hänet jonnekkin, haluaisin vierailla siskollani, haluaisin sisustaa huonettani, valokuvata, rauhoittua, keskittyä kirjoittamiseen ja paljon muuta. Haluan unelmoida ja tehdä kaikkea muka turhaa.
En halua lähestyä täysi-ikää, enkä haluaisi myöntää sitä.