''And there’s a lesson waiting to be learned''

Äsken mä makoilin ikkunan alla tuijottaen mustaa taivasta. Tähtiä ei näkynyt tänäkään yönä, silti sitä tummaa mitäänsanomatonta taivasta olisi jaksanut katsella varmaan tunnin lisäksi toisenkin. Sillä kun sitä tuijottaa, siitä muuttuukin mitäänsanomattoman sijasta sanoinkuvaamaton.

Maailma on niin täynnä kauniita asioita, mutta ihmiset antavat niiden vain liukua ohitse. Pitääkö tehdä jotain kummallista, että voi antaa itsellensä aikaa rauhoittua ja huomata niitä upeita pieniä asioita. Eikö niitä ansaitse huomata muuten? Kaikki ansaitsevat huomata ympärillään olevan rumuuden lisäksi kauneuden. Jokaisen pitäisi ottaa aikaa itselleen, jokaisen pitäisi antaa aikaa huomata ne kauniit asiat, joita on jokapaikassa. Kaiken sen kaaoksen seassa on niin paljon kiehtovia kaunoisia juttuja. Pitää vain hankkia oikeanlainen mielentila ja katsella ympärilleen. Katsella ympärilleen niin hiljaa, että kukaan ei kuule. Pitää aluksi uskoa kaikkeen, että lopulta tietää mitä kannattaa uskoa. Eikä kaiken aina tarvitse olla totta, että niihin voisi uskoa.