Tällä viikolla keväinen olo. Sulaneet tiet oli mukavia talloa. Me Julian kanssa niin innostuttiin kevään tulosta, että käytiin ostamassa lasipullossa colaa. Siitä tulee ihan erilainen fiilis, kuin muovipullossa olevasta colasta. Mentiin laiturille istumaan, juotiin colaa ja puhuttiin. Ulkona kävi kuitenkin kylmä tuuli, talvinen tuuli. Ei sellainen kivasti korvaan puhaltava keväinen hento tuulenvire, joka kivasti kutittaisi korvia ja tuottaisi kylmiä väreitä. Lauran kanssa käytiin salilla ja mulla tuli lihaskivuista huolimatta hyvä olo. Mulla tuli turvallinen olo tästä viikosta. Pari asiaa oli vähän kuin ennen. Mä olin valmentamassa jalkapalloa, mulla oli oikeastaan ikävä jalkapalloa. Tai no useinhan mä ikävöin, että pääsisin kentälle pelailemaan tosissani. Mulla on ikävä niitä kesälomia, kun ei oikein muuhun keskitytty, kuin futikseen. Kun yhdessä kavereiden kanssa jäätiin vielä reenienkin jälkeen pelailemaan. Ja sitten mentiin vielä uimaan ja sitten poljettiin kotio. Mulla on ikävä niitä kavereita, joita enään en oikeastaan näe. Yksi toinenkin asia oli kuin jonkin aikaa sitten. Mä voisin melkein sanoa, että on kiehtovaa tehdä jotain mikä melkein pelottaa, mutta samalla se tuntuu oikealle.
Tänään me mentiin Roosan kanssa paikkaan, missä kävin pienempänä useammin. Naurahdellen ja liukastellen jäätyneitä metsäpolkuja pitkin kävelimme järvelle. Roosan oli pakko käydä kävelemässä jäällä, pelkäsin kokoajan että se pettää. Me ei jaksettu kävellä järveltä pois, soitettiin iskä hakemaan. Ainiin ja piiloteltiin myös yhtä tuttua, tuttua jolle oikeastaan olisi voinut käydä sanomassa hei.
Nyt mä istun ja kuuntelen musiikkia, jota en ole muutamaan viikkoon kuunnellut. Pyörittelen sanottuja asioita päässäni. Miettimättä niitä kuitenkaan liikaa. Se ei ole paaduttavaa. Mä en oikeastaan edes tiedä mitä sana ''paaduttaa'' tarkoittaa. Se vain ensimmäisenä mieleeni jostakin tupsahti, tai vähintäänkin toisena. Luin jostakin muutama minuutti sitten lauseen jota mietin jonkin hetken ja tajusin että sen idea oli kertoa että, Ei elämä ole etsimistä, rakentamista se on. musta se on tähän hetkeen hyvä lause. Kiitän itseäni, että pysähdyin just sen lauseen kohdalle. Sattumalta.
Tänä iltana mä haluan lukea satuja. Mä otan jonkun vanhan satukirjan, jota äiti luki mulle ollessani pieni. Niin kauan, että mä tuhisten nukahdin kippuralle. Nyt mietiskelen tässä mikä kumma se on, joka sekoittaa ihmisen pään, varoittamatta ja joskus enemmän kuin kerran. Mä en yleensä mieti, mitä kirjoitan. Mä vain kirjoitan. Joskus edes miettimättä, mitä mä oikeastaan edes kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti