''Etsinnät jo tuloksettomiksi kauan sitten todettiin''

Sattumalliset kaksi päivää. Satunnainen tapahtuma, se mikä tapahtuu odottamatta, ennalta arvaamatta, aikomatta tai suunnittelematta. Onnellinen, outo on sattuma. Tai niin mä sanoisin. Mä tykkään käyttää sanaa sattuma. Käytän sitä paljonkin mielessäni. Monta kertaa päivässä mulla käväisee mielessä se sana. Se käväisee niin nopeasti, ettei sitä ehdi tajuta. Mutta kun sitä pohtii, sen saa kiinni. Maanantaina mä mietin sitä sanaa paljon. Hiljaa mielessäni, koska on niin kiva pohtia syvällisiä, ilman että kukaan huomaa. Niin että luullaan että mietin vain pinnallisia asioita. Kun miettii jotain sanaa liikaa, unohtaa sen merkityksen. Maanantai aamuna mulla kävi niin bussissa. Mun piti selittää se mielessäni itselleni selkeästi. Toistin sen saman sanan mielessäni monta kertaa. Tajusin, että alkumatkasta mun vieressäni rennosti pukeutunut nainen kuunteli täsmälleen samaa kappaletta kuin minä. Täsmälleen samaan aikaan. Täsmälleen löysin kappaleenkin sattumalta, senkin mä mieleeni muistutin. Ei, sen biisin löytäminen oli nii mukava sattuma, että muistin sen muistelemattakin. Siinä oli jo kaksi sen aamun sattumista. Kolmas sattumakin tuli sattumalta. Mun edessä istui mies, jolla oli koira. Koira lepuutteli pitkiä koipiaan bussin käytävällä. Katsoin heti, että ompas pitkät koivet. Aivan kuin minullakin. Silmäilin koiraa, huomasin sen tassussa kaljun kohdan. Mun oli pakko kumartua vähän. Ihan vain vainvihkaisesti muka nostamaan tumppua, että mä nään tarkemmin. Ei kaljussa kohdassa ollut arpea. Jos koiralla olisi pohje, kalju kohta olisi ollut pohkeessa.Naurahdin, koska mulla on täsmälleen samassa kohdassa iso mustelma. Mielessäni ei pyörinyt enään mitään muutakuin sana ''sattuma''. Se sai mut melkein hörähtelemään ääneen. Yritin löytää runoja sattumasta. En löytänyt mitään silmään pistävää. Paitsi lauseen, jonka en usko liittyvän kyseiseen sanaan tippaakaan. ''Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle''  Ehkä sekin oli vain sattumaa. Enkä mä taaskaan muista, mitä se edes tarkoittaa. Mä vaan halusin kirjoittaa. 

 Taphatui eilenkin asioita, joita mä pidän sattumina. Mutta niistä mä kirjoitan vain omaan pikkuruiseen vihkoseeni. Iloisesti hymyillen illalla mä kirjoitan. On tässä parissa päivässä ollut muutama kyynelkin, mutta mä olen silti iloinen.