''ikävää, jota ei selittää voi viisaimmatkaan, meihin se tarrautui''

Ulkona vaan sadepisarat tanssahtelevat vähän väliä ja osuvat ikkunaan. Ja jos menee pihalle, pisarat tipahtelevat kasvoille ja tuuli vie hiuksia jokasuuntaan. Nyt on kesäloma, enkä mä taida sisäistää sitä vielä muutamaan päivään. Ainakaan muutamaan päivään. Oli kevätjuhla ja mä en millään ymmärrä, että huomenna en lähdekkään asuntolaan, enkä pariin kuukauteen.

Vähän oon jo viikonlopun aikana kieriskellyt ikävässä, kun mietin, että en häntä huomenna näekkään. En pääsekkään kietoutumaan illalla hänen käsiinsä ja painautua täysin kii, enkä kuunnella hänen rauhallista hengitystään ennenkuin nukahdan, enkä jutella illalla päivän tapahtumista, enkä kuunnella rauhoittavaa puhetta. Joudun heräämään ilman epämääräisiä muminoita. Ja kun käännyn aamulla etsimään käsilläni sinua, vastaani tuleekin vaan seinä tai sängynreuna.