Olin hänen kanssaan, neljä yötä ja lähes neljä päivää. Vihdoinkin saatoin olla ilman ikävää, hukuttautua hänen katseeseensa ja tähän tunteeseen. Aika vaan kuluu, jokainen hetki on liian vähän, vaikka oikeasti jokainen hetki on niin paljon. Hänen kanssaan olen täynnä onnea. Luulen, että hänkin. Tämä Juhannus oli erilanen. Me vaan oltiin. Me käytiin pihalla, istuttiin vuorotellen pyörän tarakalla. Me käytiin syöttämässä sorsia. Me pelattiin korttia. Me hymyiltiin, pärskähdeltiin hullunlailla nauramaan toisillemme, itsellemme ja meille. Me makoilimme vierekkäin, välillä selät vastakkain. Me katseltiin leffoja, välillä keskittyen elokuvaan, välillä toisiimme. Me kuuntelimme musiikkia, söimme ja juttelimme. Me olimme lähekkäin. Me oltiin me. Me ollaan me. Tästä me koostumme. Me koostumme toisistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti