Aamulla, kun heräsin päätäni särki. Olen ollut vähän kipeänä, mutta tänäkin ammuna olin onnellinen siitä, että sain herätä hänen vierestään. (Vaikka kurkku kipeänä hän kuorsasikin melko kovaa) Edellisviikoilla oon ollut vähän suruisa ja ahdistunut, mutta nyt oon mielestäni ollut aika iloisa. Ehkä se johtuu siitä, että oon saanut huomaamattani selvitettyä joitain asioita mun päästäni puhumalla. Oon myös onnellinen siitä, että on syksy. Nyt on syksy ja minulla on hänet. Aikalailla vuosi sitten mä uskalsin vaan salaa unelmoida siitä, että hän olisi minun. Voisiko mikään oikeastaan olla paremmin? Aina kai jokin voisi, mutta mä en ala niitä miettimään. Nyt olen onnellinen. Istun pehmeässä hieman kutittavassa villapaidassa juoden teetä, katsellen hänen ja minun = meidän kuvimme ja hymyillen kuuntelen Olavi Uusivirtaa. Ainiin, tiistaina juttelin kahden söpön vanhuksen kanssa. (Jos niin saa sanoa?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti