Kävelimme Tampereella ja kun tartuit käteeni kaikki tuntui niin hyvältä. Kylmä ei haitannut minua lainkaan. Ajaessamme kotiin, käteni rummuttaessa reiteäsi vasten radion tahtiin, onnellisuus yhtäkkiä väreili hennosti lävitseni. Salaa kyynel(muutamakin) valui poskeani pitkin, kun muistin sinun lähtevän aamulla. Yöllä pelatessamme korttia ja meidän nauraessamme minulla on niin hyvä olla. Se on jotakin sellaista, mitä ei osaa selittää. Kaikki stressi vaan kaikkoaa hetkeksi. Eikä ole mitään parempaa, kun nukahtaa ja herätä vierelläsi. Pysy siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti