''kuin kettujen kepeää juoksua, minä sinua''

Kirjoitin taas illalla monta sivua. Kirjoitin mielikuvitukseni luomasta ihmisestä, ihmisistä. Pikkuhiljaa tajusin, että yhdessä ihmisistä on paljon häntä. Monta kaunista asiaa, mitä hänessä näen. Ja tämä ihminen mielikuvitukseeni syntyi, kun ajattelin kirjoittaa kauniista ihmisestä. Ihmisestä, jolla on kaunis sydän. Hän ei siis olekaan mielikuvitusta. (Kysyin  juuri häneltä, jolla on kaunis sydän, että onko kaunis sydän ja yhdyssana yhdyssana. Sain vastauksen, ja hän sanoi minua hömelöksi. Se on ihanaa) 

Minun piti kirjoittaa itsestäni, mutta kirjoitin hänestä. No, hänhän on osa minua. Tuntuu, että tästä tuli erittäin sekava kirjoitus. No, sekin on osa minua.

Huomenna lähden Raumalle.