''sinä olet kaunis ja jos tahdot''

Tänään, kun kävelin juna-asemalle, kaaduin ja nopeasti veri valui polvesta kengälleni. Annoin olla ja kiroten naurahdin itselleni. Moni ohikulkija vilkaisi jalkaani. Toivoin, että joku olisi tarjonnut paperia, mutta ei. Junassa painoin polveani sukalla. Kotona äiti kysyi olinko humalassa. Ei, en ollut. 

Oon ollut ja oon aika levoton. Levottomuus on lisääntynyt ja oon ollut pahana. Puran sen vääriin ihmisiin. Esimerkiksi vanhempiin. Kuitenkin erityisesti yksi ihminen on siihen aivan väärä, nimittäin hän. Eilen illalla kirjoitin hänen selkäänsä, että olen onnellinen sotku. Muutamasta asiasta sen lisäksi olen kuitenkin täysin varma. Yksi niistä on se, että inspiroidun hänestä joka päivä.

Huomenna alkaa kesäloman viimeinen viikko. Mielelläni mä palaan asuntolaan, mutta on haikea ajatella, että meidän tämä kesä on pian ohi. Tahtoisin nyt enemmän, kun mitään olla joka ikisen minuutin hänen vierellään. Kaksi yötä ja olen taas hänen luonaan. Kirjoitin, että nyt kaksi yötä erossa tuntuu erityisen pahalta, mutta ainahan se tuntuu. Minua ei haittaa, jos huominen menee hitaasti. Aijon nauttia siitä, että kesäloman viimeisen viikon ensimmäinen päivä ei meinaa ehkä loppua.