''edes painovoima ei voi estää''

Olen ollut hiljainen. Katsoin Viron säätietoja ja mietin millaista hänellä on olla. Kerroin viestillä, että ikävöin. Hän on kauempana, kun yleensä.  Mitä enemmän mietin, sitä enemmän ikävä sattuu. Yritin miettiä helpottavia tekijöitä. Kuten, että käveli hän kuitenkin samassa kesäyössä, saman taivaan alla kanssani.
Olen vaan, annan ajan valua, menee se sitten hukkaan tai ei. Työnnän ahdistuksen pois ja yritän olla huoleton. Kävelen kesäyössä ja annan kenkien kastua, välittämättä siitä. Kerään kukkia käsiini, että minulla on jotakin näpräiltävää. Pian heitän ne ojaan. Kävelen Greg Laswellin hiljaa soidessa kännykästäni hiekkatietä pitkin. Mietin sanoja, vaikka olenkin Englanninkielessä lähes nolostuttavan huono. Säpsähdän, kun pieni lintuparvi lennähtää ilmaan. Yritän saada kiinni sumusta tietäen, että se on mahdotonta. Annan kilometrien kertyä. Keskityn valokuvaamiseen. Astelen hieman musiikin tahdissa. Hiljaa, pieniä askeleita. Nyt alkaa ukkostaa.