''I could live in your old car with the broken stereo''

En muista, koska olisin kirjoittanut viimeksi tänne. Onkohan se ollut edes tänä vuonna? Vaikka nyt elellään jo syyskuuta. Taitaa olla paras mennä tarkastamaan viimeisimpiä tekstejä ennen kuin jatkan pidemmälle.

Luin viisi viimeisintä tekstiä, eli noin vuoden taakse päin. Vuosi sitten, unelmoin juuri tällaisesta. Työelämästä, pienestä perheestä, kodista ja rakastamisesta. Nyt minulla on kaikki mitä haluan.(paitsi koira ja sipsiä) Minulla on tyttöystävä, jota rakastan niin lujaa, että en tiennyt ennen tällaisesta. Meillä on yhteinen koti Tampereella ja kissa. Minulla on pieni perhe, sen lisäksi vähän isompi perhe, joka ei ole kaukana. Tämän lisäksi minulla on ihania ystäviä, sekä työpaikka, missä on mukavia lapsia.
Kyynel tavoittelee poskeani, sillä ikävä saapui juuri tyttöäni, joka on töissä.

Meidän elämä on arkea, johon en osaa kuvitella kyllästyväni. Toivon lujaa, ettei hänkään. Uskon, että voin alkaa keskittyä pian enemmän kirjoittamiseen. Sitä minulla on myös ikävä. Kirjoitan muutaman hassun kerran joka toinen kuukausia, luovuuteni on kadonnut ja tiedän syyn. Välttelen asioita mistä ennen kirjoitin paljon, tunteita ja etenkin sitä kaikista syvintä ja polttavinta. Pelkään, että päästyäni kirjoituksen makuun, se mistä kirjoitan, viedään minulta. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että en halua kirjoittaa kenestäkään muusta kuin hänestä. Miksi en kirjoittaisi, hölmöä on pelätä ja tukahduttaa sillä intohimo, joka on ollut suuri tekijä mun valintojen takana pienestä pitäen. Toivon ja haaveilen niin, että jonain päivänä olen kirjailija.

Haluan hänet kotiin nyt heti, tahdon olla pusuteltavana pitkään, ennen kuin mennään nukkumaan, minkä pitäisi tapahtua pian, koska aamulla herätään aikaisin ja lähdetään korkeasaareen. En edes halua tietää, kuka olen ilman häntä.

''mä olen tässä empimättä''

Säihkyntä ei ole kadonnut mihinkään. En ole kirjoitellut, mulla on liikaa tekemistä vaikka sitä ei minusta ehkä huomaa. Päiväkirjaan olin koskenut viimeksi 8.3. Kankaanpäässä olen kirjoittanut muutamia lauseita mun entiseen kouluvihkoon. Jokainen niistä harvoista lauseista on hänestä. Haluaisin hänet nyt tähän. Kertoisin, että mulla tuli kahdessa tunnissa ikävä, vaikka äiti teki hyvää pihviä ja mun maailman söpöin kummipoika oli täällä. Ainiin ja katoin äidin kanssa yhden ylimääräisen lautasen. Yksi asia tuntuu ihmettelemisen arvoiselta. Kohta minä saavun. 

''Somehow everything I own smells of you''

Minä palan hänen vilttinsä alla. Vuoden ensimmäinen päivä ja palan, palan ilman häntä. Uudenvuoden vaihdos oli kaunis, vaikka aika lahjakkaasti eristäydyimmekin muusta maailmasta. Ei se minua häirinnyt tippaakaan. Kuohuviini maistui hyvältä, mutta sun sanat maistui vielä paremmalta.(Yhdet erityisesti)
Nyt minä palan hänen vilttinsä alla, vuoden ensimmäinen päivä ja palan, palan ilman häntä. (Okei kello on 1.05, joten vuoden toinen päivä.) 
Huomenna menen ystävien kanssa akvaarioon, odotan sitä innolla. Muutaman päivän päästä lähden Helsinkiin, sitäkin odotan. Vaikka sitä en odota, että nukun ilman häntä, niin kuin teen tänäkin yönä, vaan huomenna en. 

''kanssasi jätän ja unohdan mustan ja routaisen maan''

Hän sanoi, että otetaan kissoja vähintään kaksi. Minä siihen vastasin, että en pidä kissoista eikä koskaan oteta. Oikeasti mielessäni ajattelin, että otetaan vaan, otetaan vaikka kymmenen jos se saa sinut onnelliseksi. Minä tulen varmaan minne tahansa sinä minua vain pyydät. Eikä edes tuntemattoman ihmisen juhlat tunnu pahalta, kun tiedän, että se saa sinut iloiseksi. (En pidä juhlista) 

Tänään katsellessani hänen kanssa, kun hän sai lakin päähäsi ja todistuksen käteesi tiesin, että haluan hänet kaikilla tavoilla miten on mahdollista. Yksi pieni vilautus vastustamatonta hymyä pelastaa mut joka kerta uudestaan ja uudestaan. Emme ole mitään tylsää seilaamista ja mielestäni mikään ei sovi minulle nyt niin kuin hän. 

''nähtiin vasta eilen, nyt on vaikeaa liikennevaloissa odottaa''

Mun aikaa valuu liikaa hukkaan. On epämukavaa huomata omia defenssejään. Kankaanpäässä en tee mitään, mun päivä menee koulussa, sängyllä ja lattialla makoilemisessa, syömisessä ja puhelinta selaillessa, siihen puhumisessa ja ikävöimisessä. Mulla on taas korvatulehdus, nyt oon onneksi jo voiton puolella. Eilen mua ahdisti olla minä, mutta onneksi hän oli siinä. Eilen oli muutenkin huono päivä, en olisi halunnut päästää mun tyttöä bussiin ilman minua. Luulen kuitenkin, että se eilinen ahdistus oli hyvä, koska tänään olen tehnyt asioita ja elämä on tuntunut hyvältä. Aamulla kävin torilla, päivällä olin mun lempi kahvilassa serkun kanssa ja illalla mun kaveri tuli meille. Vitsi kuinka helppoa oli vaan olla ja jutella ja suunnitella elämää. Ai ja oli myös kuoharia ja pizzaa.

Nyt oon koittanut nukkua jo liian kauan, mulla on ikävä. En malta odottaa seuraavaa iltaa. Oon onnellinen, kun huomaan hänen ilmeestään mitä hän ajattelee. En anna pois sitä mitä saan, tunnen sun hipaisunkin vielä päivien kuluttua mun kasvoilla. Tunnen, kun katsot mua ja jäät kiinni mun kauluspaitaan. 

Nyt, kun mietiskelen tarkemmin, ei minua edes pieni paikallaan polkeminen haittaa. Onhan niin ollut ennenkin ja aina joskus kuitenkin löydän itseni liikkuneena. 

Viime viikolla oli lunta ja oli kaunista, nyt on vaan vesisadetta.

''Lauluihin valaiden ja sun kainaloon nukahtaen''

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja kaksi edessä. Pärjään paremmin kuin odotin. Päivät kuluvat ja viihdynkin niin hyvin, kun asenteellani on tällä hetkellä mahdollista. Viihdyn myös kotona, mulla ei ole ikävä asuntolaan. Joka toinen tai vähintään joka kolmas ilta on ikävä parhaan ystävän luo, mutta sekin helpottaa kyllä melkein kännykän välityksellä. 

Myönnän, että mun kotona viihtyminen ei johdu pelkästään mun perheestä tai kavereista. Se johtuu yhdestä, kenen silmiä voisin kehua päivästä toiseen, kenen hiuspehkoa voisin tuoksuttaa illasta toiseen. Mulla on niin kotoisaa.

Käytän kirjoitusta ekaa kertaa viikkoihin näin terapeuttisin merkityksin, kun kirjoitan, että mua sattui katsoa niitä kyyneleen täyttämiä kasvoja tänään. Minua sattuu ajatella niitä ja toivottavasti näen ne huomenna iloisina, 

Minulla ei ole kaihoa silmissäni, eikä minun tarvitse etsiä tarkoitusta kokoajan. Minä en kaiu ja tunnen melkein kaiken. Viini maistuu tänäkin iltana hyvältä ja ei niin kauaa, että saan silittää pörröistä tukkaasi sinun nukahtaessasi.

''Keltainen kai vielä lohduttaa''

Mulla on liikaa etäpäiviä. Tai oikeastaan liian paljon etätehtäviä. Haluan jo valmistua ja alkaa etsiä töitä. Tahdon vähän pois asuntolasta ja paljon muuttaa omaan kotiin. Haluaisin ulkomaille takaisin, mutta Suomen syksykin on hyvä. Tahtoisin mennä opiskelemaan Englantia johonkin kurssille ja matkustaa kuumailmapallolla. 

Mulla on maailman söpöin kummipoika.

Huomenna hoidan itselleni työharjoittelupaikan.

Huomenna käyn torilla ja syön karkkia.

Pian on syysloma, ei enään kauaa.

Oikeasti teki mieli kirjoittaa tytöistä, mutta koitin kirjoittaa jotain itseäni tsemppaavaa.(ainakin osalta)