''aurinko alkoi sarastaa, antauduin''

Alan hahmottaa mitä haluan elämältä nyt. Oon tehnyt asioita, mitkä tuntuu oikeelta. Oon elänyt niin, että on ollut enemmän hyvä olla, kun joskus muulloin. Suoritan velvollisuuksia, mutta keskityn paljon muihinkin asioihin. En keskity stressaamiseen, vaikka on ilta ja koulut on juuri alkanut. Tykkään siitä, että muutun. Tykkään siitä, että tiedän pystyväni olemaan sellainen, millainen olen ja olemaan vielä onnellinenkin niin. On ihana oppia kokoajan niin paljon uutta itsestään ilman, että antaa sen sekottaa. 

Yleensä kirjoitan asioita, mitkä vaivaa mun mieltä, tai asioista, mistä haluan jotakin muistiin. Seuraavaa mun ei tarvitse kirjoittaa kummastakaan syystä. Luulen, että en unohda sitä tuntemusta vaikken siitä mihinkään kirjoittaisikaan. Sitä oloa, kun maattiin vierekkäin yön kylmäämällä kalliolla sun kotisi vieressä. Sirkkojen siritys kuului lujaa ja sanoit, että tulee mieleen jokin ulkomaa. Taivaalla oli tähtiä ja mä näytin sulle mikä on otava. Mun oli kylmä, mutta silti kaikki siinä hetkessä oli oikein. Ja tälläkin kertaa, se hetki oli kauniimpi kun miten sen voi edes sanoittaa.

Koululla on ihan kivaa ja asuntolassa on mun paraskaveri, jalkapallo jää väkisin takaa-alalle, vaikka toisaalta en haluaisi yhtään. Välillä kaipasin viikon aikana kotiin ja tulen kaipaamaankin. Mutta se ei haittaa. Mulla on enään vuosi jäljellä ja mä pärjään loistavasti ilman, että hoen sitä. (note to myself)

''pussaisitko mun kaa, vaikka oisin vatsataudissa?''

Mistä sen voi tietää milloin pitää juosta päin ja milloin juosta pois? Hassua on, kuinka pienessä hetkessä voi tuntea itsensä niin tyhjäksi ja sitten taas niin kylläiseksi. Olen niin ääripäästä toiseen hukkuva ja hän on niin kaunis. Huomenna alkaa koulu, mun kahteen maailmaan tulee kolmas lisää ja koitan saada itseni tasaantumaan. Tiedän, että nyt on hyvä näin, mutta ei mikään riitä mulle. Mikään ei riitä, jos en riitä itselleni. Mun loman vikapäivä oli hyvä ja uskon, että se ennustaa jotain sametinpintaisen hienoa.(Kuulostaapa kornilta) 

''ethän lähde pois, ethän lähde pois, ethän lähde pois''

Tunnustelen kai hapuillen maailmaa. Tai tunnustelin, en halua tunnustella muuta, kuin häntä. Pyörin sängyllä ja mietin kuinka kaikki voi olla yhtäkkiä niin väärin. Paitsi yksi poikkeus, silloinkin hän on oikein. Päivän kohokohta oli hänen äänensä puhelimen toisessa päässä, vaikka minun sanani olivatkin niin väkisin kurkusta ongittuja. Mun pilvilinnat olivat niin väärinpäin, mutta nyt musta tuntuu, että ne on enään vain vähän kallellaan. 
Siskon chihuahua on raskaana. En malta odottaa sitä onnentulvaa, kun näen ne pienet koiravauvat uikuttamassa pedissään. 
Mun kummipojasta on tullut niin komea. Multa meinaa valahtaa välillä kyynel jos toinenkin, kun katselen jo niin isoksi kasvaneen pojan iloista jokeltelua.
Mulla on mun maailman paraskaveri, enkä voisi edes toivoa parempaa. Se nuhtelee mua jos on tarvetta ja sanoo asiat suoraan, mutta rakastaa aina.
Haluan koittaa keskittyä elämässäni oleviin kauniisiin asioihin, niitä on niin paljon, enkä halua heittää yhtäkään niistä hukkaan.
Ps. Mulla alkaa tulla kamala asunto- ja koirakuume.