''stranger or may i call you my own''

Luin juuri postaustani tasan vuosi taaksepäin. Minulla on yhdessä kuvassa täsmälleen samat flanelliset liian isot yöhousut, jossa on tipuja ja jotka ovat mummin vanhat. Sinä päivänä heräsin samanlailla, kun tänäänkin. Liian aikaisin, pienten tassujen tepastellessa selkäni päällä. Muistan sen päivän hyvinkin.(Puhun aivan kuin siitä olisi jo pitkäkin aika.) Vaikka ei ole, siitä on tasan vuosi. Niin suuri asia on muuttunut.

Sinä päivänä oli kylmä ja satoi, nautin sateesta, mutta minulta puuttui jotakin, mitä minulla on nyt. Minulta puuttui hän ja ne monet asiat joita hän elämääni tuo. Itseasiassa tasan vuosi sitten hän kommentoi kuvaani instagrammissa. Muistan kuinka erikoiseksi tunsin oloni, kun tämä KUNNIOITETTAVA JA KUUMA VANHEMPI OPISKELIJA kommentoi MINUN kuvaani. Vaikka en ollutkaan kommentista kovinkaan otettu, oli se silti jännittävää. Silloin mietin aikalailla ensimmäisiä kertoja mitä hän minusta ajattelee. Oikeastaan vähän jopa pelkäsin. Enkä olisi pienessä päässäni osannut kuvitellakkaan, että vuosi tästä päivästä ja hän on tärkeintä elämässäni. Sinä päivänä kiersin kirppareita, kävin lautailemassa, parturissa, makoilin kotona ja toivoin jotain pysyvää. Ja tänä sateisena päivänä, minulla on pysyvää, minulla on hän jota ikävöin, kun hän ei ole vieressäni.