Tavallista, meidän tavallista ja se on ihanaa. Käytiin elokuvissa ja syömässä, muuten vaan oleiltiin, katseltiin telkkua, pelattiin korttia ja saunottiin pitkästä aikaa. Olen niin, niin onnellinen ja kiitollinen hänestä ja meistä.
Katselin, kun hän söi kebabia ja silloinkin hän oli kaunistakin kauniimpi. Lehdettömät puutkin junasta katsellessa näytti kaikessa haikeudessaan kauniilta. Se kuuluu kai onnellisuuteen. Se, että haluaa käpertyä toisen kainaloon ja piirtää sydämiä toisen iholle, kuuluu kai ikävään.
Huomenna on paluu asuntolaan, eikä hän olekaan siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti