perjantai 2. toukokuuta 2014

''pidä musta kovemmin, sun takii kaikki kiireet katoaa''

Oli vappu, mä olin sun luona. Kun oltiin rullailemassa, sä otit mua kädestä ja naurettiin. Käveltiin hiekkatietä reput selässä ja oli niin hyvä olla. Sä kaiversit meidän nimikirjaimet avaimella ja pistit sydämen niiden väliin, miten mä voisin olla hymyilemättä? Kun mä hukkasin sut muutamaksi sekunniksi vanhan kirkon pihalla ja luulin, että oot pudonnut johonkin. Ja kun vastasit mun huutoon ja olitkin mun edessä, niin huojentuneena hymy levisi mun kasvoille. 






Siinä yhdessä mutkassa sä suutelit mua, aina silloin kaikki paha ympäriltä menee pois. Sä saat mut nauramaan, sä saat mut hengittämään. Ei tätä osaa purkaa sanoiksi. Kun sä hymyilet, kosketat tai otat musta tukea, kun meinaat kaatua rullaluistimillasi tai laudalla. Mä tiedän että näin pitää olla. 



En mä voi olla hymyilemättä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti