Ainiin toissaviikolla näin kevään ensimmäisen leskenlehden. Siitä kuvan ottaminen jäi pelkäksi kauniiksi mielikuvaksi. Tulevalla viikolla mä aivan varmasti lähden etsimään niitä lisää ja lisää. Aivan varmasti lähden ja nyt olen sen itselleni luvannut, sillä mä olen laiskistunut.
Olen juonut teetä ja yskinyt, käynyt pihalla ja mummolassa. Yrittänyt tehdä koulujuttuja, jotka yritykseksi jäivätkin. Kuunnellut lauluja maailmasta. Miettinyt huonoja asioita, jos sellaisia on edes olemassa. Miettinyt tyttöä, joka tekee tähdistä kauniimpia.
On niin hienoa unelmoida kerrostalo asunnosta, jossa roikkuisi katosta kuivattuja ruusuja ja parvekkeella kiemurtelisi ruusuköynnöksiä.
Musta on koomista, että jos yrittää luetella aakkosia liikuttamatta huuliaan, kaikki kirjaimet kuulostaa samalle. Ellei sitten ole vatsastapuhuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti