''lips pressed to my neck, i have fallen for your eyes''

Koko viikon mulla oli kovasti sanottavaa. Vähän sanoja, mutta niin voimakkaita. Kerran mä olen sen hänen ihollensa salaa kirjoittanut, mutta nyt mä sanoin sen aivan ääneen, mitään salaamatta. Painauduin häntä vasten vielä hetkeksi, vaikka oli kiire viimeiseen bussiin.

Katselen kun aurinko paistaa ja odotan päiviä ja öitä kanssasi, vaikka ne juoksevatkin niin nopeasti ohi ja taas on seuraava päivä ja seuraava yö. Pian on kesä, vaikka pelottaisi, mä odotan sitä. Ensimmäistä kesää hänen kanssaan. Eikä mua edes pelota, jännittää. Mä kuitenkin uskon, että vaikka oltaisiin lintuja, lennettäisiin yhdessä samassa parvessa.

''keväällä se valo''

Me käytiin katsomassa sirkuseläimiä sirkusteltan pihalla. Oli paljon, paljon leskenlehtiä. Oltiin valokuvaamassa ja kerrankin mun kamerassa on mustakin kuvia. (Tosin ne eivät ole niin julkaisu kelpoisia kuin voisi toivoa.) Mutta ei se mitään, ne voivat olla silti tallessa. Oon miettnyt suurimman osan viikosta kuinka onnellinen ja onnekas mä oikeestaan olenkaan.

Nyt on kai pääsiäinen. En edes muistanut. Olin leireilemässä kaksi yötä ja yhden päivän.
Tänään mulla oli aina niin hymyilevä kummipoika hoidossa. Ulkoiltiin pariin kertaan, leikittiin, luettiin lastenrunoja ja nukuttiin päikkärit. Illemmalla käytiin ajelemassa ja mä vähän kuvasin. Oli kiva istua vaan autossa hiljaa, kirjoittaa viestejä, kuunnella musiikkia ja hymyillä. 

''elämä tapahtuu sinä aikana''

Maanantaina lähdettiin kävelylle. Käveltiin, koitettiin oikaista pellon poikki, oltiin hiljaa, puhuttiin, suunniteltiin vähän kesää, oltiin kylmissämme, oltiin ärsyyntyneitä ja väsyneitä, oltiin eksyksissä, Ollaan onnellisia.
Niin ja oli kaunista.

Pitäis ryhdistäytyä ja käydä pistämässä auringonkukan siemenet maahan. Nyt on kyllä harmaa ilma ja mulla on kova yskä ja vähän kuumettakin vielä. Silittelen koiraa ja juon teetä. Se on hirveän makeaa, koska pistin siihen hunajan lisäksi myös vaniliinisokeria. Ulkona sataa, se on musta kivannäköistä, harmaata ja sadetta, lehdettömiä puita. Mulla on kylmä, onneksi mulla on lämmittävä karvapallo sylissä. On helppo hymyillä.

''sinun hymysi on todella vastustamaton''

Ainiin toissaviikolla näin kevään ensimmäisen leskenlehden. Siitä kuvan ottaminen jäi pelkäksi kauniiksi mielikuvaksi. Tulevalla viikolla mä aivan varmasti lähden etsimään niitä lisää ja lisää. Aivan varmasti lähden ja nyt olen sen itselleni luvannut, sillä mä olen laiskistunut.

Olen juonut teetä ja yskinyt, käynyt pihalla ja mummolassa. Yrittänyt tehdä koulujuttuja, jotka yritykseksi jäivätkin. Kuunnellut lauluja maailmasta. Miettinyt huonoja asioita, jos sellaisia on edes olemassa. Miettinyt tyttöä, joka tekee tähdistä kauniimpia.

On niin hienoa unelmoida kerrostalo asunnosta, jossa roikkuisi katosta kuivattuja ruusuja ja parvekkeella kiemurtelisi ruusuköynnöksiä. 

Musta on koomista, että jos yrittää luetella aakkosia liikuttamatta huuliaan, kaikki kirjaimet kuulostaa samalle. Ellei sitten ole vatsastapuhuja.