''keep your heart strong''

Pitäisi pakata tavarat neljälle päivälle. Toivon että reppu tai kaksi riittää. Otan aina turhaa mukaan. Tavaroita joita en tarvi, mutta jotka on kiva olla varmuuden vuoksi mukana. En tiedä milloin bussi lähtee, tiedän vain että se lähtee. En jaksa avata länsilinjojen aikatauluja ja katsoa. Vaikka en tee mitään tähdellistä, joka pitäisi keskeyttää. Syön suklaata ja leikin että syön salmiakkia, koska se olisi parempaa tällä hetkellä. Pidän verhot kii, koska haluan olla pimeässä. Verhot ovat ohuet ja auringonvalo, jota niin olen kaivannut tunkeutuu läpi. En kaipaa sitä nyt. Haluan olla pimeässä, haluan että on yö. Otin kuvan auringosta ja puusta, mutta se poistui kamerasta eikä saapunut tietokoneelle. Kuulostan surumieliseltä, vaikken ole. Ainakaan tietääkseni.

Olisi kivempaa kun olisi taivas ja kuu. Taivas ja aurinko ei sovi tähän hetkeen. Siihen ei ole syytä, se ei vain sovi. Tai ehkä onkin. Ehkä olenkin surumielinen, koska haluaisin osata tehdä kunnolla. Kuinka hienoa olisikaan osata.

''Right now time is not enough''

Viime viikonloppuna olin synttärisankari! Hyi, oon vuoden lähempänä täysi-ikäisyyttä. Tai no enään siihen on alle vuosi, ja se ei tunnu kivalta miettiä. Ehkä ei vaan pidä miettiä.

Maanantaina sain lahjan, okei kaksikin. Mutta toisesta ei ole kuvaa. Toinen oli erittäin suloinen ja sen näette itsekin. Onnen kyynel vierähtää edelleen poskea pitkin leualle ja siitä kaulalle, kun pistän levyn soimaan. Ps. Maanantai oli muutenkin ihana 

Elämä jatkui pitkästä aikaa loman ja työssäoppiviikkojen jälkeen Kankaanpäässä. Se oli outoa, oli outoa nähdä kaikkia, mutta se oli myös ihanaa. Yksi ihminen teki tästäkin viikosta vielä normaalia ihanamman!

Tämän viikonlopun mä vietin Evellä ja Emmulla. Käytiin luistelemassa, pelattiin pleikkarilla, katsottiin telkkua ja sen sellaista. Sielä oli mulle vielä synttärikakkukin, se oli hyvää ja siinä päällä oli numerot yksi ja seitsemän. Miten voi olla näin kamalaa olla 17? Tänään olin vielä katsomassa Even futsal peliä. Tuli haikea olo katsella vain ja teki mieli kentälle. 

''Katsoin kuinka varjot ja ihmiset muuttavat itseltään huomaamatta muotoaan''

Tämä viikko meni mummilassa asustaessa, koska olin työssäoppimassa mummolan lähellä olevalla vanhainkodilla. 
Yritin valokuvailla rannassa, mutta sitten puhuinkin puhelimessa ja sormet jäätyivät tuolla pakkasessa, niin että oli turha edes yrittää olla ilman tumppuja. Kannatti vain mennä sisälle takkaa vasten nojailemaan ja ottaa koira syliin, niin lämpeni. Käytiin joogaamassa, sielä sai myös teetä. Se oli rentouttavaa, haluan pian uudelleen! 

Tänään mä täytän 17. Ei tunnu mitenkään erikoiselta, muutakun että vanhenee ja en halua vanheta enempää. Tämä olisi ihan hyvä ikä elellä. 

''jättää tekemättä, kuunnella musiikkia tai kadun ääntä''

Kannattaa joskus olla vain tekemättä mitään ja kuunnella. Olla puhumatta, mutta ajatella. Ajatella hiljaa, ja vähän. Hymyillä hiljaisille ajatuksille, joita on vain vähän. Jotka ovat hillittyjä, todenmukaisia ja tapahtuvia. Kannattaa olla vähän epävarma, mutta silti luottaa. Kokoajan samalla kuunnella, varsinkin jos et kuule ääntä. Kuunnella hiljaisuutta. Kuunnella ajatuksia, omia ajatuksia. Mennä ulos ja kuunnella. Kuunnella lapsien naurua. Tai jos on oikein hiljaista, voi kuulla ujon tuulen vireen tai askeleita. Olla onnellinen mutta mustavalkoinen.

''Olet uneni kaunein ja suloisin, niin totta ja harhaa vain kuitenkin''

Tänään mä olin metsässä. Kävelin, valokuvasin ja haaveilin. Haaveilu vie mut joskus yliajattelemaan. Ensin mä vain haaveilen asioista, asioista joita toivon tapahtuvan. Mutta joskus käy niin, että haaveilu muuttuu liian totiseksi. Ja yhtäkkiä mä alankin vain pelkäämään asioita, pelkään että asiat menenvät pieleen. Pelkään että asiat menevät niinkuin en haluaisi niiden menevän. Pistin musiikin lujalle, niin lujalle että melkein korvia alkoi särkeä. Mutta niin mä sain ajatukset pois kaikesta, mä vain haahuilin pellolla niin kauan, että tuli taas hyvä olo. Jatkoin haaveilua ja kävelin kotiin. Haaveilin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tajusin että kaikki mistä haaveilin on hyvällä mallilla tapahtuakseen. Enkä mä pelännyt.

''Sä tiedät mistä linnut laulaa ja minne pilvet laskeutuu''

Tänään aamulla mä heräsin aikaisin, mietin jonkin aikaan mitä tekisin. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa. Nousta sängystä, olla reipas ja soittaa työssäoppimis paikkaani. Toinen vaihtoehto oli jäädä vollottaen halaamaan nallea ja tyhjää tyynyä. Valitsin vaikeamman vaihtoehdon ja nousin sängystä. Pelasin serkun kanssa korttia, otin pari kuvaa serkuista, soitin puhelun ja lähdin kauppaan. Kun kävelin kauppaan sain viestin. Viestin jota mä juuri sillä hetkellä tarvitsin. Viestin joka teki mut lisää onnelliseksi. Viestin joka myös samalla sai mut tuntemaan lisää kipua ikävästä. Nyt mä olen ollut hetken koneella ja kuunnellut paria samaa kappaletta vuorotellen. Pikkuhiljaa pystyn kuuntelemaan niitä ilman kyyneleitä. Nyt mä palaan lattialleni kirjoittelemaan runoja hänestä. Musta on tullut muutamassa viikossa vielä niin paljon lisää tunteellinen hörhö, mitä ennen olen ollut.

Ainiin, ja eilen satoi lunta ja mä taisin nähdä ensimmäistä kertaa hänestä unta.

''Sillä vierelläsi on kaunista niin''

Tämä vuodenvaihde oli onnellisin kaikista. 2013 vuoden viimeisenä päivänä mä olin yhtä hymyä ja täynnä onnellisuutta ja vatsa täynnä perhosia. Mun uuteenvuoteen kuului ihana tyttö, pusuja, raketteja, sukulaisia, ruokaa(jota söin aivan liikaa, joka kostautui aamuyöstä huonolla-ololla), onnellisuutta, lautapelejä, hymyä, kyyneleitä(ilon sekä surun) ja ennustuksia. Mun ennustuslapussa luki että saan flunssan, ja niin sainkin. Jo nyt. Hänen ennustuslapussa luvattiin onnellisuutta. En tehnyt tietoisesti mitään uudenvuodenlupausta, mutta vähän aikaa sitten taisin luvata että hänen ennustuksensa tulee pitämään paikkaansa. Hän lupasi niin myös. Me luvattiin. :-)

Nyt mua väsyttää, itkettää ja sattuu päästä varpaisiin, sattuu ja itkettää lisää, kun mietin nukkumaan menoa. Sitä kun mä painan pään tyynyyn ja mun pään vieressä on tyhjä tyyny. Mua itkettää, vaikka tiedän ettei se kovin kauaa ole tyhjä. Samalla onneksi myös hymyilyttää.