Eilen oli Jouluaatto. Oltiin mummilassa, sielä oli meidän perhe, serkkujen perhe ja mummi ja vaari tietysti. Kaikki meni hyvin. Mun Joulufiilis kuitenkin puuttui, se saattoi johtua siitä että ei ollut lunta, tai siitä että odotan vain uuttavuotta. Tai sitten jostakin muusta. No sain kuitenkin tosi kivoja lahjoja, en jaksa kirjoittaa kaikkea. Mutta yhden mainitsemisen arvoisen sain Eveltä ja Emmulta. Sain lääkekaapin, mikä oli täynnä purkkeja. Niiden kyljissä luki mm. Ikävään, sydänsuruihin jne. Purkkeja taisi olla kymmenen, kaikki sisälsivät jotakin tiettyä karkkia. Hitsi mulla on ihania kaveraita. Lääkekaapin mukana tuli myös hassunhauska reseptikirje! En olisi kyllä osannut odottaa niiltä kahdelta siskokullalta tuota, mutta toisaalta, jos mä joltain sellaisen saan, niin niiltä. Ei kukaan muu keksisi noin pöhköä ideaa. No joka tapauksessa kyllä tämäkin Joulu oli ihana. Mutta mulla oli todella erilainen fiilis, mitä yleensä. Voisinhan mä pistää Joulusta jotain kuvia.
Onkohan mulla muita mainitsemisen arvoisia päiviä nyt viikossa ollut? Onhan mulla, kaikilta päiviltä mulla olisi niin paljon sanottavaa, mutta suurimmaksi osaksi sitä että ikävöin, mutta myös sitä kuinka onnellinen samalla olen. Perjantaina ei ollut ikävä, silloin olin vain onnellinen. Varsinkin illalla, voin vieläkin tuntea ne perhoset vatsassa, joita mulla on kylläkin jokapäivä. Mutta tuona iltana niitä oli taas vain enemmän. Perjantai-iltana avasin myös ensimmäisen joululahjan. Vaikka se oli pieni lahja, niin siitä mä tulin lisää onnelliseksi. Siitä mulle tuli yksi perhonen vatsaan lisää. Silloin en voinut pidätellä hymyä, mun hymy tuntui koko kropassa. Aina kun näen hänet, niin tunnen hymyn koko mun vartalossa. Enkä mä sitä voi peitellä vaikka yrittäisinkin. Onneksi mun ei enään koskaan tarvitse. Enään 5 päivää, niin on uusivuosi, silloin hän on taas mun vieressäni. Ja pariin päivään mun ei tarvitse käyttää aikaani muuhun kuin olemaan onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti