Tänään oli maailman oudoin bussimatka. Yritin nukkua, koska viime yönä unet jäivät tosi vähäisiksi.Olin pahalla päällä. Pidin silmiä kiinni ja kuuntelin musiikkia, minuuttikin tuntui jostain syystä kestävän ikuisuuden. Yhdellä pysäkillä sisään tuli isoa ääntä pitävä porukka. He tulivat istumaan aivan lähelleni, yksi soitti banjoa. Ensin se ärsytti, mutta pian heidän hymynsä tarttui. Yksi miehistä kysyi pidänkö lumesta, menin hämilleni, mutta kerroin pitäväni. Siitä syntyi keskustelu johon muutkin pian osallistuivat. Se oli mukavaa ja päivä piristyi heti ja loppu matka meni nopeasti. Olisin voinut jäädä pidempäänkin.
Mä tykkään lumesta. Mutta kun oli syksy, olin ehdottomasti sitä mieltä, että syksy on kaunein vuodenaika. Nyt mä olen sitä mieltä että talvi on. Kaikki vuodenajat taitavat olla. Olisi tosi masentavaa elää ilman lunta, mutta niin olis pelkästään lumen kanssakin. Kylmyys ei ole kivaa. Vaikka mulla oli paljon vaatetta yllä tänään, olin aivan jäässä, kun kävelin pysäkille. Auringon paiste ei lämmittänyt. Olisin halunnut kotiin ja omaan sänkyyn, kääriytyä omaan peittoon ja pistää vielä pari omaa vilttiä päälle.
Istuin pienen hetken tänään takapihalla. Katselin hankea, johon omenapuussa olevat jouluvalot heijastuivat kivan näköisesti, ja jossa oli pieniä ja söpöjä tassujen jälkiä. Hangessa näkyi myös ihanasti omenapuun varjo. Hetkeksi unohdin kaiken stressin, jonka nyt taas muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti