Ahdistuin eilen elämästä. Tänään se on taas ihanaa. Kävin juoksemassa ja potkimassa palloa, se rentoutti. Saara tuli mukaan niin ei tarvinnut mennä yksin. Lenkillä mä hymyilin puille salaa, mä nautin syksystä. Nyt mä olen väsynyt, keitän teetä vaikka en edes tykkää siitä. Nauroin tänään paljon, niin että vatsalihaksiin sattuu vieläkin. Eilen satoi, toissapäivänä satoi. Onneksi vettä, eikä lunta. Eihän tähän aikaan vielä kuulukkaan tulla lunta. Mutta silti mä jo jollain tapaa pelkään sitä, haluun vaan että on syksy! Nyt haluun vaan maata sängyllä, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia ja kirjoittaa kirjeitä kavereille.
Mutta pistänpä nyt kuvia viime Sunnuntaista tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti