mikään ei nyt vaan sovi tähän otsikoksi

En ole saanut aikaiseksi hankkia työharjoittelu paikkaa, enkä kesätyöpaikkaa, enkä luettua autokoulun teoriakokeeseen. En kertakaikkiaan saa aikaiseksi poistumista mukavuusalueeltani. Haluan johonkin uuteen kaupunkiin, uuteen maahan. Edes käväisemään, tarvin uutuudenviehätyksen tunteen jostakin hetkeksi. Luojan kiitos vuodenajan vaihtuminen tuottaa mulle aina uudestaan ja uudestaa uutuudenviehätyksellisen olon. En malta odottaa kesää, en jaksa odottaa sitä päivää, kun ulkovaatteeksi kelpaa t-paita! 

Olen istunut viikonlopun aikana paljon autossa, se on ollut ihanaa (taas). Ainahan se on, mutta näinä aurinkoisina kevätpäivinä se on niin rentouttavaa ja letkeää, että sitä ei voita mikään. Onneksi mulla on vielä tänään edessä kaksi tuntia bussissa istumista.

Ps. Mun tavoite ensiviikoksi on vähentää unelmointia (niin inhottavalta, kun se tuntuukin) ja koittaa selviytyä velvoitteista.

''And there’s a lesson waiting to be learned''

Äsken mä makoilin ikkunan alla tuijottaen mustaa taivasta. Tähtiä ei näkynyt tänäkään yönä, silti sitä tummaa mitäänsanomatonta taivasta olisi jaksanut katsella varmaan tunnin lisäksi toisenkin. Sillä kun sitä tuijottaa, siitä muuttuukin mitäänsanomattoman sijasta sanoinkuvaamaton.

Maailma on niin täynnä kauniita asioita, mutta ihmiset antavat niiden vain liukua ohitse. Pitääkö tehdä jotain kummallista, että voi antaa itsellensä aikaa rauhoittua ja huomata niitä upeita pieniä asioita. Eikö niitä ansaitse huomata muuten? Kaikki ansaitsevat huomata ympärillään olevan rumuuden lisäksi kauneuden. Jokaisen pitäisi ottaa aikaa itselleen, jokaisen pitäisi antaa aikaa huomata ne kauniit asiat, joita on jokapaikassa. Kaiken sen kaaoksen seassa on niin paljon kiehtovia kaunoisia juttuja. Pitää vain hankkia oikeanlainen mielentila ja katsella ympärilleen. Katsella ympärilleen niin hiljaa, että kukaan ei kuule. Pitää aluksi uskoa kaikkeen, että lopulta tietää mitä kannattaa uskoa. Eikä kaiken aina tarvitse olla totta, että niihin voisi uskoa.