Yksi kappale, jossa laulettiin, että voi käydä niin tai näin. Kävi näin, paitsi nyt itseasiassa sä et rikkonut mua uudelleen, vaan me rikottiin. Ensin olin hetken itselleni vihainen, oon toisen kerran tässä tilanteessa ja siksi syytin hetken aikaa helposti itseäni. Kävin lenkillä, huutelin puille ja annoin itseni vajota hetkeksi maahan. Mun toiveet tähdenlennoille toteutui ihanimmasta kesästä, sitä aiemmasta ja vielä sen ylikin, mutta enään tähdenlennoille lähetetyt toiveet ei toteutuneet. Sen kuuluu olla nyt niin, vaikka se tuntuukin epäreilulta ja yksinäiseltä. Eihän me toisistamme kokonaan aijota luopua, vaikka mikään ei olekaan enään niin kuin ennen. Paitsi se, että en luota kehenkään niin kuin häneen. Uskon, että luottamus ei häviä, vaikka se muuttaa muotoaan. Toisaalta en tiedä mitä uskoa, koska parin kuukauden ajan taaksepäin kelatessani, voin taas todeta kuinka osaan valehdella itselleni. Ehkä tämä koko kirjoituskin on jonkinlaista uskottelua mulle itselleni, mutta mitä väliä sillä on.(Jos se on totta) Sen mä kuitenkin tiedän, että just nyt on ihan okei ja eilen oli hyvä päivä.
