''Stand there and look into my eyes and tell me that all''

Ihan kuin olisi ollut sumua kirkkaalla taivaalla. Miten mä pyyhin sen sumun pois mun käsillä, kun eihän niin voi edes tehdä? Vähän kuin olisi kokoajan vaan hereillä, eikä nukkuisi ollenkaan, mutta kumminkin vaan olisi muka unessa kokoajan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Antaa nukkua vaan vai ravistella, ravistella niin, että kaikki leviäisi. Enkä sitä valoa voi olla huomaamatta, vaikka se olisi pimeys. 

''So pretty, so smart''

Tavallista, meidän tavallista ja se on ihanaa. Käytiin elokuvissa ja syömässä, muuten vaan oleiltiin, katseltiin telkkua, pelattiin korttia ja saunottiin pitkästä aikaa. Olen niin, niin onnellinen ja kiitollinen hänestä ja meistä.

Katselin, kun hän söi kebabia ja silloinkin hän oli kaunistakin kauniimpi. Lehdettömät puutkin junasta katsellessa näytti kaikessa haikeudessaan kauniilta. Se kuuluu kai onnellisuuteen. Se, että haluaa käpertyä toisen kainaloon ja piirtää sydämiä toisen iholle, kuuluu kai ikävään. 

Huomenna on paluu asuntolaan, eikä hän olekaan siellä.

''i climbed the tree to see the world''

Sain leiriohjelman omalta osaltani lähes kokonaan suunniteltua, eikä mitään valittamista vaikka vähän hutiloinkin. Nukuin huonosti ja heräsin taas ihan turhan aikaisin ja aivan turhan yksin. Hänen tuoksunsa oli onneksi kuitenkin vielä tyynyssäni edellis aamun jäljiltä ja taas minä kirjoitin lauseen hänestä, vaikka ei ollut lainkaan tarkoitus. Koira makaa mun jalkaa vasten ja se lämmittää mukavasti, vaikka rypistikin tärkeitä papereita. Minä kuuntelen biisiä ''mitä onni on'' eikä siinä edes kerrota mitä se sitten on. Luulen tällä hetkellä tietäväni aika hyvin mitä se on, joten ei haittaa. Nyt biisiksi vaihtui ''ilman sinua olen lyijyä'', enkä varmasti aijo kuunnella sitä loppuun, vaan vaihdan hieman iloisempaan. On niin vapauttavaa kirjoittaa kaikkea turhaa mitä mieleen tulee.(Kannattaa kokeilla) Kirjoitin muuten kai kolmannen kerran sanan ''turha'' tähän tekstiin, oikeastaan neljännen ja nyt tekee mieli kirjoittaa se joka lauseeseen. Tänään on ollut laiska päivä ja tämä postaus jäi aivan kuin kesken, mutta suuntaan kohti videovuokraamoa joten jääköön.

''stranger or may i call you my own''

Luin juuri postaustani tasan vuosi taaksepäin. Minulla on yhdessä kuvassa täsmälleen samat flanelliset liian isot yöhousut, jossa on tipuja ja jotka ovat mummin vanhat. Sinä päivänä heräsin samanlailla, kun tänäänkin. Liian aikaisin, pienten tassujen tepastellessa selkäni päällä. Muistan sen päivän hyvinkin.(Puhun aivan kuin siitä olisi jo pitkäkin aika.) Vaikka ei ole, siitä on tasan vuosi. Niin suuri asia on muuttunut.

Sinä päivänä oli kylmä ja satoi, nautin sateesta, mutta minulta puuttui jotakin, mitä minulla on nyt. Minulta puuttui hän ja ne monet asiat joita hän elämääni tuo. Itseasiassa tasan vuosi sitten hän kommentoi kuvaani instagrammissa. Muistan kuinka erikoiseksi tunsin oloni, kun tämä KUNNIOITETTAVA JA KUUMA VANHEMPI OPISKELIJA kommentoi MINUN kuvaani. Vaikka en ollutkaan kommentista kovinkaan otettu, oli se silti jännittävää. Silloin mietin aikalailla ensimmäisiä kertoja mitä hän minusta ajattelee. Oikeastaan vähän jopa pelkäsin. Enkä olisi pienessä päässäni osannut kuvitellakkaan, että vuosi tästä päivästä ja hän on tärkeintä elämässäni. Sinä päivänä kiersin kirppareita, kävin lautailemassa, parturissa, makoilin kotona ja toivoin jotain pysyvää. Ja tänä sateisena päivänä, minulla on pysyvää, minulla on hän jota ikävöin, kun hän ei ole vieressäni. 

''Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista lempileffoista ja kauneimmista biiseistä''

On niin paljon asioita mitä pitäisi tehdä. Pitäisi siivota tämä sekasortoinen huone, tehdä koulutehtäviä, hakea vanhoja kuvia vanhasta koneesta uuteen, tilata valokuvia, alkaa urheilla, suunnitella ohjelmaa leirille, parantua ja palata töihin.
On niin paljon asioita mitä haluaisi tehdä. Haluaisin mennä jonnekkin kauas, haluaisin viedä hänet jonnekkin, haluaisin vierailla siskollani, haluaisin sisustaa huonettani, valokuvata, rauhoittua, keskittyä kirjoittamiseen ja paljon muuta. Haluan unelmoida ja tehdä kaikkea muka turhaa.
En halua lähestyä täysi-ikää, enkä haluaisi myöntää sitä.