''näen hetken sun ääriviivasi''

Yritin kirjoittaa ääripäästä toiseen menemiseen. Jäin kuitenkin jumiin, kun yritin miettiä pintaa syvemmälle. Tuijotampa hetkisen tätä ruutua ja mietin mistä kirjoitan.

No nukuin huonosti ja pyörin puolikkaan yön, välillä silittelin hänen tukkaansa ja toivoin salaa, että hän heräisi. Aamulla sängyssä mietin pääni sisällä olenko pahalla vai hyvällä päällä. Hetken mietittyäni päädyin jälkimmäiseen vaihtoehoon. Koulua oli vain muutama tunti. Puolessavälissä kävely matkaani linja-autoasemalle tajusin, että kamerani jäi asuntolalle. Pienen hetken mietin annanko olla vai otanko riskin myöhästyä bussista. Päätin ottaa riskin ja lähdin juoksemaan takaisin päin. Ehdin bussiin ja olin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Pidän bussimatkoista, pidän kun saan olla hiljaa, rentoutua ja katsella jo tutuiksi tulleita maisemia. Nykyään bussit joilla kuljen, ovat aivan täynnä ja se ei totisesti ole kivaa. En jäänyt kotipysäkilläni pois vaan jatkoin tampereelle, mistä pyysin isää hakemaan.(Pelkästään vain siksi, että en jaksanut yrittääkkään tunkea ihmistäyteisen kapean käytävän läpi kassini kanssa.) Onneksi päätepysäkki oli isän työmatkan varrella. Illan vietin mummilassa ja join monta kuppia teetä, lueskelin vähän ja lämmittelin ihana koira sylissäni. Minulla oli mukavaa. Istuin rannassa ja muistelin edellisten syksyjen iltoja. Sitä, kun kävelin hämärässä, kengät kädessäni ja sitä, kun katulamput vähän räpsyen syttyivät ja hengitys melkeinpä vähän huurusi. 

''i tried to be perfect but nothing''

Kesä on ohi. Näin eräänä yönä kaunista unta, siinä olin kaunis ja sanoin ikuisesti. Se oli kaunein näkemäni uni, mutta minä en ollut ehkä minä. Se oli aivan, kun elokuvasta ja aurinko paistoi kirkkaasti. Yritän tulkita itseäni, mutta turhaan. ''Kaikki on hyvin'' hän sanoi ja halasi minua tiukasti.

''sinä olet kaunis ja jos tahdot''

Tänään, kun kävelin juna-asemalle, kaaduin ja nopeasti veri valui polvesta kengälleni. Annoin olla ja kiroten naurahdin itselleni. Moni ohikulkija vilkaisi jalkaani. Toivoin, että joku olisi tarjonnut paperia, mutta ei. Junassa painoin polveani sukalla. Kotona äiti kysyi olinko humalassa. Ei, en ollut. 

Oon ollut ja oon aika levoton. Levottomuus on lisääntynyt ja oon ollut pahana. Puran sen vääriin ihmisiin. Esimerkiksi vanhempiin. Kuitenkin erityisesti yksi ihminen on siihen aivan väärä, nimittäin hän. Eilen illalla kirjoitin hänen selkäänsä, että olen onnellinen sotku. Muutamasta asiasta sen lisäksi olen kuitenkin täysin varma. Yksi niistä on se, että inspiroidun hänestä joka päivä.

Huomenna alkaa kesäloman viimeinen viikko. Mielelläni mä palaan asuntolaan, mutta on haikea ajatella, että meidän tämä kesä on pian ohi. Tahtoisin nyt enemmän, kun mitään olla joka ikisen minuutin hänen vierellään. Kaksi yötä ja olen taas hänen luonaan. Kirjoitin, että nyt kaksi yötä erossa tuntuu erityisen pahalta, mutta ainahan se tuntuu. Minua ei haittaa, jos huominen menee hitaasti. Aijon nauttia siitä, että kesäloman viimeisen viikon ensimmäinen päivä ei meinaa ehkä loppua.