lauantai 24. toukokuuta 2014

''muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä''

Mä olen viimeaikoina hymyillyt muiden onnelle enemmäin, kun koskaan. Se on helpompaa, kun on itsekin onnessaan. Tuntuu, kuin tänä kesänä ihmiset olisivat onnellisempia kuin ennen. Voisin uppoutua musiikkiin ja yhden tytön sanoihin.











lauantai 17. toukokuuta 2014

''sitä ennen meidän on mentävä''

Mulla on kerrankin siisti huone. Viime viikonloppuna revin kuvia, julisteita ja piirrustuksia seiniltä. Kyllä mä pari jätin, mun huone näyttää nyt paljon avarammalta ja sielä on kivempi olla. Ostin viimeviikonloppuna mandariinipuun ja olen viikon aikana googletellut hoito-ohjeita, lehtiä tippuu ja mua vähän huolettaa.




Oltiin koulun kanssa metsässä patikoimassa, yövyttiin laavussa tiukasti makuupusseihin kääriytyneinä. Käveltiin yhteensä noin 20 kilometriä. Mulla oli mukavaa, mutta mä en taida olla niinkään kävelyihmisiä, vaikka luonnosta tykkäänkin.




Meillä oli koululla vierailemassa kahtena iltana Turkkilaisia, leikittiin, pelailtiin ja syötiin. Kouluviikko oli hirveän täynnä ja ei oikeastaan jäänyt paljoakaan aikaa vain olemiseen.




Tänään äidillä oli synttärit. Aamulla kun heräsin, isi toi peräkärryllä isoa kiveä äidin kukkamaahan. Mä ostin sille koristekiviä, jotka paketoin vaaleanpunaiseen paperiin. Oltiin mummilassa, oli lämmintä. Makoilin koira päälläni aurinkotuolissa ja hymyilin. Vaari tarjosi mangojäätelöä. Mulla on vähän ikävä yhden luo.





torstai 8. toukokuuta 2014

''I'll keep you safe and warm and it's you and me''

Tahtoisin painautua vasten sinua ja suudella tuskasi unohtumattomiin. Jos taivas silmissäsi on vain harmaan sävyinen. Muista, että mä tahdon tehdä siitä kirkkaan sinisen. Kyllä sinä sen varmasti tiedät, tahdon pidellä sinua.


perjantai 2. toukokuuta 2014

''pidä musta kovemmin, sun takii kaikki kiireet katoaa''

Oli vappu, mä olin sun luona. Kun oltiin rullailemassa, sä otit mua kädestä ja naurettiin. Käveltiin hiekkatietä reput selässä ja oli niin hyvä olla. Sä kaiversit meidän nimikirjaimet avaimella ja pistit sydämen niiden väliin, miten mä voisin olla hymyilemättä? Kun mä hukkasin sut muutamaksi sekunniksi vanhan kirkon pihalla ja luulin, että oot pudonnut johonkin. Ja kun vastasit mun huutoon ja olitkin mun edessä, niin huojentuneena hymy levisi mun kasvoille. 






Siinä yhdessä mutkassa sä suutelit mua, aina silloin kaikki paha ympäriltä menee pois. Sä saat mut nauramaan, sä saat mut hengittämään. Ei tätä osaa purkaa sanoiksi. Kun sä hymyilet, kosketat tai otat musta tukea, kun meinaat kaatua rullaluistimillasi tai laudalla. Mä tiedän että näin pitää olla. 



En mä voi olla hymyilemättä.